Korona ja kotona kyllästyttää

Korona-uutisiin tulee ähky ja kyllästyminen. Korvat eivät kestä enää koronaa. Itseään pitää alkaa jo vähitellen suojella tämän vaikean poikkeusajan vyöryvästä uutistulvasta. Psyyke ei kestä, jos ajattelee vain koko ajan koronaa. Pään sisällä ajatukset alkavat helposti paisutella asiaa puoleen tai toiseen. Ihmismieli on kummallinen. Välillä vähätellään asiaa, välillä suurennellaan. Uutisointi noudattaa samaa kaavaa.  Nyt on löydettävä muuta ajateltavaa ja erityisesti muuta tekemistä. Onneksi sitä on aika paljon, kun alkaa tarkastella ympäristöään. Tekeminen on terapiaa. Ja musiikki. Mediat on hyvä välillä laittaa kokonaan kiinni. Tietotulva turruttaa. Se on myös raskasta, jos lukee kaiken tiedon ja uutisoinnin. Mikä on totta ja mikä lähellä tai kaukana totuudesta??

Tähänkin alkaa jo tottua, hiljaiseloon. Niin sopeutuvainen on ihminen! Kohta tämä epänormaali onkin normaalia. Välttelemme kaikkea, ihmisiä, naapureita, tapahtumia. Vieläköhän kauan? Meneehän tämä näinkin. Päivä kerrallaan. Tulee aamu ja sitten iltapäivä ja ilta. Ilta on aina se pisin.

Katselen ulos, lunta sataa. Takatalvi! Joka vuosi se yllättää. - Mutta tämä korona se vasta yllätti, koko maapallon! Suomen THL ei ollut ainakaan varautunut tai varustautunut, eikä maamme hallitus. Aika pieneksi voi tuntea ihminen itsensä tässä maailman suuressa kaikkeudessa. Tunnen olevani nyt aika ihmisrääpäle ja kuvittelen olevani kuin pieni  muurahainen suojassa pesässään. Hullut virukset kuin sodan ajan desantit piileksivät kotipesämme ympärillä ja aiheuttavat välillä paniikkia, kun niitä ei näy. Toivottavasti eivät hyökkää kimppuun!