Empatia - sitä tarvitaan nyt

Empatia, myötäeläminen ja toisten tunteiden ymmärtäminen, sitä tarvitaan nyt. Miten jaksavat ne kaikki omaiset ympäri maailmaa, joiden läheisiä on kuollut koronaan? Monet isovanhemmat, vanhemmat, lapset, ystävät  ovat menehtyneet. Italiassa on kuollut monia sairaalatyössä, lääkäreitä ja hoitajia. Se on kovaa ja se tuntuu meistäkin pahalta täällä Suomessa. - Minulla on hyvä ystävä Italiassa, joka on koko ajan perheineen pelossa, miten käy omille isovanhemmille ja perheelle, ystäville, naapureille tai työkavereille. Tänään tuli ensimmäisen kerran viesteissä toivoa, kun tartunnat ovat hieman vähentyneet. Koko ajan saa olla kuitenkin varuillaan ja pelätä. Lapset käyvät koulua  kotonaan ja liikkuminen on hyvin rajattua. Vilkkaille lapsille se ei ole helppoa. Eikä vanhemmille. Jokainen sielläkin toivoo, että kesällä kaikki olisi jo paremmin. Siihen tuntuu vain olevan niin pitkä aika.

 

 

Välillä tämä kaikki tuntuu niin absurdilta, ihan kuin eläisi yhtäkkiä jossain toisessa maailmassa, toisessa ulottuvuudessa. Järjellä tätä on vaikea selittää itselleenkään. Ihmiset käyttäytyvät toisin, monella on outoja pelkoja, kuviteltuja oireita, ahdistuneisuutta, masentuneisuutta. Onneksi on kuitenkin kevät ja kesä tulossa, jotain ihanaa mitä odottaa. Suomessa onneksi on vielä rauhallinen tilanne, mutta miten se jatkuu? Tuleeko uusi aalto vain väheneekö  tämä katastrofi kesällä?  Pelko on jokaisella, toisilla suurempi, toisilla pienempi. Kenenkään peloille ei kannata nauraa. Olemmehan ihmiset aika erilaisia, toiset herkempiä, toiset taas eivät. Sisimmissään jokainen on kuitenkin huolissaan, eikö tämä jo lopu. Vakavaksihan tämä vetää välillä, kun ajattelee, mitä olemme nyt kaikki yhdessä kokemassa. Tämä on virussotaa ja se eturintama on niissä maissa, joissa kuolleisuus on suurin.

Pääsiäinen on todella hiljainen monessa kodissa kuten meilläkin. Ei voi olla suvun kesken. On aikaa vaikka miettiä elämän mielettömyyttä tai mielekkyyttä. Tai sitä empatiakykyämme toisiamme kohtaan. Yhtäkkiä huolia on suunnattomasti, mutta pitää vain jaksaa uskoa parempaan. Ihminen on loppujen lopuksi aika voimaton tällaisten voimien edessä. Voi kunpa oppisimme edes jotain tästä, toisistamme välittämistä enemmän.