Pääsiäismieltä etsimässä

Pääsiäinen tulee, vaikka on tosi raskas koronakausi. Mutta hieman on nyt kadoksissa  pääsiäismielemme, kun meidän pääsiäiseen kuuluu yleensä lampaanviulu ja kaikki ihanat lisukkeet kuten parsa ja sukua on yleensä yli kymmenen henkeä tai joskus jopa enemmänkin. Olen yrittänyt kerätä kaikki vanhat pääsiäiskoristeet esille,  jotta saisi edes hieman luotua pääsiäistunnelmaa. Tänä aamuna söin yhden Kinder-suklaamunan, ensimmäisen tänä vuonna, hyväähän se oli, mutten jaksanut koota lintulelua. Tein rahkapersikkapiirakan kuten ennenkin ja lusikkaleivät pitää joka vuosi leipoa., vaikka ne ovat tosi epäterveellisiä, kun niissä on hurja määrä sokeria. Hieman on haikea ja surullisen apea tämän vuoden tunnelma ja mieli. Nyt hävisi jo aurinkokin, joka vielä eilen paistoi lämpimästi. Lunta tulee taas ja tuulee kovasti. Puutarhaan ei huvita mennä, pitää laittaa uuniin tuli. Ja unelmoida paremmista ajoista. Ja keväästä ja kesästä, sekin auttaa, haaveilu ja unelmointi. Ollaan kun vankilassa omassa kodissaan. Tylsää, tylsää, tylsää, sanon kuin joku meidän murrosikäinen aikoinaan mökillä, kun ei päässyt kaverien mukaan. Harvoin minulla on tylsää, jos koskaan. No, hyvä lampaan savupaisti minttukastikkeen ja röstiperunoiden kera pelasti illan, olo koheni. Jälkiruokana oli creme brulee ja mansikat. Ruualla on suuri merkitys meidän elämässä, viineistä en ymmärrä mitään.

Pääsiäisterveiset ympäri maailmaa lämmittävät mieltä kummasti. Jotkut ystävät ja lähisuku muistavat kuitenkin. Entiset useat vaihto-oppilaamme muistavat meitä kaukaakin ja kyselevät kuulumisiamme. Uudessa Seelannissa on paras tilanne, vaikka sielläkin on tiukka karanteeni. Italian ja Espanjan tilanne on aika paha, mutta hieman paranemaan päin. Amerikka on taas aika kaaoksessa. Kaikki nuoret ovat kotonaan tai vanhempiensa luona.  Kyllä meitä ihmisiä nyt koetellaan. On aikaa tehdä kotona kaikenlaista, mutta normaalia elämää ei ole kenelläkään. Se kumma kyllä jotenkin lohduttaa. Tämä on ainutkertainen globaali katastrofi, jota ei voinut pahoissa eikä ikävissä mielikuvissaan edes kuvitella. Verrattuna espanjantautiin, tiedottaminen nykyisen median tavoin on vain tehokkaampaa ja se estää varmaan monet menehtymiset, toivottavasti. Mieli on rikki monella, mutta toivoaan ei saa menettää. Lämpimät pääsiäisen kaukohalaukset kaikille! Paremmat ajat ovat edessä päin.