Flunssa vai mikä lienee outo tautikierre

On kyllä ollut sitkeää tautia, etten moista muista koskaan tai ainakaan 10 vuoteen poteneeni tai en koskaan näin pitkään. Kierre alkoi jo joulukuun alussa ja tämä vain jatkuu ja jatkuu. Kyllä suututtaa ja harmittaa, kun tauti vaikuttaa kaikkeen elämiseeen ja olemiseen.  Ei pääse lenkille, ei hiihtämään, ei oikein minnekään, missä on paljon ihmisiä. Yskittää päivällä ja yskittää yöllä. Nuhakin vaivaa koko ajan. Eikä tämä ole koronaa, se on testattu muutaman kerran. Lähes kaikki konstit olen käyttänyt, mutta lääkäriin en ole mennyt, kun kuumetta ei ole juurikaan ollut. Tähän en hae antibiootteja, mutta kai joku astmalääke saattaisi tehota hieman? Yskä ja limaisuus on todella inhottavaa, kun sitä limaa vaan riittää. Mistä ja miksi sitä tulee? Mutta eikös se yskä lähde yskimällä? Perhepiirikin on sairastanut samoja tauteja oikein kunnolla. Onneksi tässä yskässä ei ole vielä kylkiluita murtunut, koska sekin minulle tapahtui nuorena! Ja nyt kuulin yhdestä tuttavasta, jolla oli kylkiluu murtunut koronan jälkeisessä yskässä. Sen muistan, että murtunut kylkiluu oli pitkään kipeä, mutta paranihan sekin ajan kanssa. 

Hoitoina olen käyttänyt Burana C:tä pahimpaan sairasteluaikaan, sitten yskänlääkkeitä on mennyt pari pulloa, erilaisia kurkkupastilleja, villaista kaulaliinaa, kuumaa jouluglögiä, hunajaa, lääkejuomia, kohotettua sängynpäätyä, lisätyynyjä, monenlaisia nesteitä, hengityskonetta (Wello). Nenäkannua en omista. Pahinta on ollut, kun luulin jo joulun jälkeen parantuvani, niin iski taas joku uusi pöpönen. Mistä lienee tullut, kaupoista, jostain ihmisten ilmoilta. Olisi kai pitänyt käyttää sittenkin sitä maskia.   

Eilen sentään uskalsin eka kerran lumitöihin ja voi, että oli se ihanaa! Kun pääsee ulos kotivankilasta  ja vähän edes liikkumaan. Keskustassa ja torillakin käynti oli todella mahtavaa, kun näki ihmisiä ja sai jutustella tuttujen kanssa sekä  torimummojen ja myyjien kanssa. Vähästä on ihminen onnellinen. Samalla kun uskaltautuu ulos, pelottaa josko se kolmas tauti iskee. Kuntohan tässä tietysti laskee ja paino nousee, kun ei pääse liikkumaan. Nyt yritän ajaa joka päivä sisällä kuntopyörällä vimmatusti ja tehdä vähitellen pienen kävelylenkin. Hiihtohinkuakin olisi, mutta olo on vielä niin tautinen, että sitä pitää miettiä, uskaltaako ladulle. Ruokailua olen yrittänyt pitää mahdollisimman terveellisenä. Kalaa paljon, salaatteja, erityisen paljon marjoja, hedelmiä, kasviksia. Popsin joka päivä D-vitamiinia, C-vitamiinia ym vitamiineja. Eiköhän se kevät koita joskus sairaallekin. Toivottavasti!

Aloitin kuitenkin uuden vanhan harrastukseni, jota jaksan tehdä istuen eli akvarellimaalauksen. Menin taas pitkästä aikaa opiston kahden kuukauden kurssille ja todella nautin! Joskus ehkä 15-20 vuotta sitten opettelin kaikki akvarellimaalauksen alkeet, mutta nyt sain uuden inspiraation Minna Immosen ihanista vesivärimaalauksista. Kun maalaan, minulla katoaa kokonaan ajan taju ja en ajattele mitään muuta kuin maalaamista. Se on terapiaa, sanoisi joku nykytermein. Usein kuuntelen samalla klassista musiikkia, joka sopii tähän rentouttavaan harrastukseen. Minulla onkin ollut periaate, että aina pitää oppia uusia taitoja ja tietoja. Siksi olenkin ikuinen opiskelija monella alalla, koska oppiminen on ihanaa. Olen sitä mieltä, että kuka vaan voi oppia mitä vain, mutta vain jos tahtoa ja sisua löytyy. Harjoittelu tekee mestarin. Nyt maalaan joka päivä yhden tai useamman työn. Myyn niitä töitäni sitten kesällä autotallikirppikselläni. Ja eivät maksa sitten paljon!