Huh hellettä!


Ihana lämpö ja hellelukemat ovat hellineet meitä jo yli 20 päivää, lähes kuukausi. Elokuu tuli vauhdilla! Koko heinäkuu oli niin täynnä ohjelmaa, etten paljon ehtinyt pysähtyä miettimään tätä vauhdikasta maailman menoa. Uutiset sujahtivat ohi kuin kilpa-autot, tuskin huomasin pöllähdystä. Pääuutiset  tulevat esille eri kanavilta ja medioista, niin ettei niitä tarvitse edes seurata. Koulut ja päiväkodit alkavat ensi viikolla. Se on ihanaa, vaikka opettajat odottavatkin heti jo seuraavaa lomaa! Onneksi ne kännykät ovat nyt poissa tunneilta. 

Näkymätön Putin on vallassa edelleen ja yrittää näyttää elävältä, vaikka tuskin on elossa enää. Puolisoa tai perhettä hänellä tuskin on olemassakaan. Kaikki mitä kerrotaan, on valhetta tai propagandaa.  Trumppi on kuin trumpetti, joka töräyttelee totuuksia ja valheita vuorotahtiin. Hän on sentään näkyvä ja perhekin on olemassa, vaikka puoliso on kyllä aika totinen hissukka. Olisipa edes sanojensa mittainen pitkä mies tuo trumpetti. 

Gaza on täynnä kansaa, joka kärsii ruuan puutteesta, lapset varsinkin. Ihmiskasat huutavat ruokaa kuin nälkäiset eläimet ja miten kaikki tuo on taas mahdollista? Me herkuttelemme ruokapöydissä ja syömme itsemme ylipainoisiksi, kun jossain ei taas ole juomaa, eikä ruokaa, mutta meillä on vielä,  jopa liikaa. Näin on vain aina ollut. En voi lähettää rahojani avustuksiin, kun niistäkin rahoista menee iso osa vääriin paikkoihin. Ukrainaan lähetän vain tavaraa, toivottavasti ne menevät perille. Viimeksi lähetettiin ukin vanhat kalaverkot drooniesteiksi. - Ukraina taistelee hirviötä vastaan epätoivoisesti. Trumpilla on suuret puheet, mutta pienet teot ukrainalaisten suhteen. Jos auttajat olisivat tosissaan ja samaa mieltä, sota loppusisi kuin seinään. 

Mutta mitäs näistä maailman murheista. Niin pitkään kuin ruokaa riittää, katto on pään päällä ja on kesä, pitää nauttia elämästä ja ihanista hetkistä, joita elämässä ja kesässä vielä on jäljellä. Koskaan ei tiedä tulevaisuudesta, mutta harvoin sitä arjessa ajattelee. Mennään vain täysillä eteen päin päristellen kuuluvasti, vaikka ääntäkin kuulusi liikaa! 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kuva
Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos...
Lue lisää

Aina on ikävä jotakin tai jonnekin

Kuva
Mitä enemmän ikää tulee, niin aina on ikävä jotakin tai sitten jonnekin.  Ikävä on lapsuutta, nuoruutta ja sitä huoletonta aikaa. On ikävä omaa isää ja äitiä, vanhinta veljeä, sisaruksia, sisarusten lapsia, serkkuja, mummia, ukkia, omaa kummia, kummilapsia, kummilasten lapsia, työkavereita, opiskelukavereita, ystäviä, entisisä naapureita ja monia sukulaisia, monia läheisiä ihmisiä joita ei ole enää. Aivan kuin monet olisivat kadonneet mustaan aukkoon!  Hauskoja ihania sukumme tätejä ja setiä on ikävä, jotka olivat usein meillä kotona maalla. Suvun yhteys oli silloin tiivistä, helppoa ja huoletonta sekä jokapäiväistä.  Voinko muistaa todellakin niin väärin? Mutta lapsena vaistoaa monet asiat herkästi, näkee ja kuulee tarkkaan.  Tämä nyt niin vaikea historian aikamme on varmaan se, joka tekee ikävästä vielä suurempaa. On ikävä omia lapsia ja lastenlapsia. Ikävä on myös paljon kaipausta ja surua. Ikävä on huoletonta aikaa! Nyt on ikävä hyviä hiihtokelejä, kevättä ja kes...
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut n...
Lue lisää