Senior interrail keväisessä Euroopassa
"Elämä on kuin junamatka. Lähtöasemalla ei voi tietää, mikä odottaa seuraavassa paikassa. Matka on aina täynnä yllätyksiä, niin kuin elämäkin."
Sisiliassa oli aika lämmintä ja italialaista elämänmenoa heti yllin kyllin asuntomme alapuoleisella kadulla. Sitä oli hauska seurata oman asunnon parvekkeelta. Yllättävän paljon Italiassa ja Palermossakin oli turisteja jo huhti-toukokuussa. Varsinkin seniorit olivat liikenteessä, koska ilmat olivat +20 asteen hujakoilla koko ajan. Kesät alkavat olla kaikelle matkustamiselle jo liian kuumia Etelä-ja Keski-Euroopassa, ainakin meidän ikäisille +30-40 on liikaa. Palermo on mukavan rento ja eloisa kaupunki, paljon on nähtävää keskustassa ja jotenkin kotoisa olo. Mafiaa ei näkynyt, kuin mafian muistomerkkejä hurjista tapahtumista. Pieni laukkukommellus sattui kyllä heti alussa, mutta siitäkin selvittiin nopeasti ja ehdin miettiä, jokos se mafia nyt iski. Kommelluksilta ei muutenkaan vältytty! Valitsimme kaikki majapaikat kohtuullisen läheltä keskustaa ja myöhemmin sitten aina läheltä juna-asemaa. Käytimme Booking.comin palveluja, kun saimme keskittäen majapaikoista 10-15% alennukset, koska olimme Bookingin Genius-asiakkaita. Keskittäminen kannattaa rahallisesti. Palermon majoitus oli yksityinen huoneisto ja siksi söimme aamupalat ulkona tai ostettiin sämpylät asuntoon ja nautittiin ne samalla kadun elämää katsoen parvekkeella. Vietimme vapun Palermossa, mutta siellä se ei ole sama juhla kuin Suomessa. Ihmiset olivat ulkona, mutta mitään vappumeininkiä ei ollut, joku konsertti jossakin, perheet piknikeillä puistossa. Käytiin juomassa vappudrinkit ja syömässä mukavalla värikkäällä ruokakadulla. Hieno arkeologinen museokin löydettiin Palermosta. Majoituksemme Palermossa: Stupor Mundi Bed and Breakfast ( keskusta lähellä)
Sisiliasta mantereen puolelle mentiin Messinan salmen yli mahtavalla junalautalla. Matka kesti lähes tunnin, kun kaikenlaista junan asettelua lauttaan oli ennen kuuluisan salmen ylitystä. Se olikin aika kolinaa ja jyrinää. Sittenpä päästiinkin kauniiseen Calabriaan. Kevät oli kauneimillaan ja kukat kaikissa väreissä kukkivat, kaikki oli todella kaunista ja vehreää. Rata meni enimmäkseen meren rantaa pitkin ja maisemat olivat huikeita. Välillä toisen luokan vaunumme ilmastointi ja wc menivät rikki ja niinpä mentiin Salernoon asti sitten ensimmäisessä luokassa, jossa ilmastointi oli turhankin tehokas. Saavuttiin Salernoon ja sehän on kiva pieni eloisa kaupunki Amalfin rannikolla. Siellä majoituttiin yksityisessä asunnossa vanhassa kaupungissa nimeltä Dea`s Home, ja asunnossa oli parasta pyykinpesumahdollisuus. Meillähän ei ollut kuin pienet vetolaukut ja tavaraa minimaalisen vähän. Hyvin niillä pärjättiin. Vanha kaupunki oli täynnä tapahtumia ja ihmisiä.
Salernosta otimme laivaristeilyn Sorrentoon, joka kesti yli kolme tuntia. Se oli matkan kohokohta! Ilma oli hieno ja maisemat huikeimmat koko matkan aikana. Kävimme Positanon ja usen muun pikkukaupungin rannassa, näimme Caprin, Ischian ja muitakin kauniita saaria. Olo oli kuin elokuvassa olisi ollut, jotenkin epätodellinen. Pikkukaupunkien elämä on aidompaa kuin suurissa kaupungeissa. Siksi ohitimme nyt vilkkaan Napolin ja koko Napolin lahden. Napoli on kyllä tullut tutuksi Elena Ferranten kirjoista ja lukuisista sarjoista, kuten Mina Settembre. Napoli näkyi kyllä komeasti Sorrentosta, samoin Vesuvius. Pompeijissa olemme käyneet jo aiemmin, joten se sai nyt jäädä sinne sivulle. Onhan se Pompeiji upea historiallinen paikka ja aika vaikuttava. Siellä kannattaa käydä, jos suuntaa Italiaan. Sorrento on kaunis pikkukaupunki, joka on komealla paikalla. Maisemat Napolinlahdelle olivat aika vaikuttavat. Rantaravintolassa tapasimme ainoat suomalaiset, mukavan pariskunnan Pohjanmaalta. Hotellimme oli nimeltään Hotelli Tourist. Se oli viihtyisä pieni hotelli, jossa oli ihana ruusupuutarha ja uima-allas takapihalla.
Sorrentosta matkasimme junilla koko päivän ajan Toscanaan. Aluksi paikallisjunalla, jossa soi haitari vaunussa lähtöasemalla, oli tunnelmaa. Toscanassa majoitumme ystäväperheen luokse Viareggioon, joka on Pisan lähellä. Ilmat olivat koko ajan meille sopivat, vähän yli +20C. Ystäväperheen luona näimme aitoa italialaista elämänmenoa. Lapset kävivät koulussa ja vanhemmat töissä. Perheen äiti teki kotona välillä etätöitä. Hän valmisti lounaan, kun lapset tulivat koulusta. Sitten lapset menivät harrastuksiinsa. Illalla syötiin taas hyvin, kun koko perhe oli paikalla. Ruoka oli hyvää ja herkullista. Välillä kierreltiin illalla alueen nähtävyyksiä ja käytiin jopa Apenniineillakin. Perheen isä taituroi autollaan aika sujuvasti serpentiiniteitä. Ylhäällä vuorilla oli 10 astetta viilempää kuin alhaalla. Käytiin myös Torre del Lagon järvialueella ja se on kaunis. Sinne olisi mukavaa mennä joskus Puccinin oopperafestivaaleille. Viimeisenä iltana olikin sukua paikalla, syötiin ja puhuttiin, me englantia, mutta suku keskenään italiaa, jota ymmärrämme jonkin verran. Ei ole hiljaista seurustelu varrattuna suomalaisten seurusteluun! Hauskaa oli koko ajan ja taas saatiin pyykit pestyä, kiitos ihanalle emännälle.
Italiassa syötiin lähes koko ajan pastoja ja pizzoja, mutta paljon muutakin. Ruoka oli hyvää joka paikassa, mutta hintataso on noussut aiemmasta. Mutta ihanaa expressoa oli kiva juoda.
Seuraavana päivänä teimmekin jo pisimmän junamatkan Pisasta Rooman kautta alppien suuntaan Brennerin solan läpi aina Insbrukiin asti. Insbrukissa yövyimme Pension Stoi Budget guesthousessa, joka oli tasoonsa nähden liian kallis. Sillä junamatkalla kohti Itävaltaa maisemat vaihtelivat paljon viljavista maaseutumaisista peltomaisemista alppien jylhiin seutuihin. Kyllä kevät on parasta ja kauneita aikaa matkustaa, mietin monta kertaa! Italian maisemat muuttuivat koko ajan. Pohjois-Italia on jo Tirolia ja sen huomaa. Eniten pelotti junassa lähellä Insbrukia, kun juna oli vuoren rinteellä aivan vinossa alaspäin, mutta mieheni rauhoitteli, ettei se kaadu. Junasta näkyivät upeat sillat, joilla autot ajoivat todella korkealla, rekat ruuhkaisella tiellä. Huh-huh! Kyllä kysyy taitoa ja hermoja alppimaisemissa ajelu. Onhan siellä vaihtoehtona laaksoissa ja tunneleissa ajelu. Kaikkeen tottuu, kun on pakko. Ihminen on sopeutuvainen.
Insbruk on mielenkiintoinen alppikaupunki. Alpit ja laskettelupaikat heti ympärillä. Nuoret istuivat aamulla asemalla laskettelukamppeissa suksineen. Niin, onhan se ymmärrettävä harrastus noissa maisemissa. Lämpö helli todella paljon koko ajan Italiassa yli +20 ja vielä Itävallassa Wienissäkin, minne mentiin juuri sattumalta Euroviisujen aikaan. Ja sen kyllä huomasi, kun kansaa oli paljon liikkeellä ja samaan aikaan sieltä alkoi World Run-tapahtuma Schönbrunnin linnan pihalta. Olihan siellä menoa ja meininkiä. Lämmintä alkoi olla jopa liikaa keskustassa. Emme menneet kuitenkaan illan viisutapahtumaan, joka oli ilmainen eikä sinne olisi varmaan päässytkään, kun rajoitettiin ihmismäärää ja turvatarkastukset olivat mittavat. Kaikki jututtamamme ihmiset sanoivat, että kyllä Linda ja Pete ovat parhaat tai ehkä he olivat kohteliaita. En muuten edes muista, kuka voitti. - No Dara Burgariasta, tarkistin! Ei jäänyt yhtään mieleen koko voittajan kappale tai laulajan ulkonäkö.
Itävallan maisemat ovat junareitin varrella kuin maisemapostikortista! Kaikki oli niin kaunista, siistiä ja puhdasta. Ja lehmiä oli laitumilla paljon enemmän kuin Suomessa. En nähnyt yhtään ruman näköistä taloa. Kaikki meni ohi liian nopeasti, oli aika vaikea ottaa ylensäkin valokuvia liikkuvassa junassa. Wienissä kävimme tietysti Schönbrunnin linnan puutarhassa, joka on parasta siinä suuressa Sissin linnassa. Sisälle emme lähteneet jonottamaan. Olen kävellyt joskus nuorena opiskelijana kurssimatkalla linnan kaikki salit läpi, kullattuja koristeita jäi mieleen. Silloin oli parasta, kun meidän opiskelijoiden hotelli oli linnan puiston vieressä ja kävelimme siellä puistossa usein. Wien on kaunis ja eloisa kaupunki. Söimme tietysti sacherkakkua kahvin kera ja illalla herkulliset wieninleikkeet. Wienissä olimme hotellissa, jonka aamupala oli paras koko matkan hotelleista. Myös hotellin alakerran pesutupa oli kiva, kun saimme taas puhtaat vaatteet. Majoituimme myNext Hotel Rudyssa. Se oli tasokas kaikin puolin ja se pesutupa oli yllätys meille.
Winistä mentiin sitten Prahaan. Matkalla maisemat muuttuivat aika paljon tai oikeastaan rajusti. Talot ja rakennukset eivät olleet enää samanlaisia kuin Itävallassa. Pellot olivat kyllä hoidetun näköisiä, mutta kuulimme, että eivät niitä paljonkaan yksityiset omista vaan isot yritykset. Tsekissähän ei ole ollut yksityisomistuksessa maatiloja ja kommunismi aikaiset kohloosit näkyvät edelleen peltojen laidoilla. Paljon on autioita ja rapistuvia rakennuksia maisemissa. Siellä näki rumaa ja ankeaa arkkitehtuuria yllin kyllin. Miten tuo kommunismin aate voi vaikuttaakin nin paljon kaikkeen ulkoiseenkin? Voi ankeus! Prahan jälkeen maisemat ja rakennukset paranivat aika paljon, mutta se onkin jo entistä Itävalta-Unkaria.
Praha on komea ja jykevä kaupunki. Kun tultiin sinne, aamulla oli +8 ja vettä satoi. Sain pienen flunssan tai koronan, en tiedä, kun en testannut. Onneksi ei ollut kuumetta vaan köhää ja kurkkukipua. Prahassa on nähtävää paljon. En ollut käynyt siellä ennen. Majoitus oli todella edullinen hotelli lähellä asemaa. Kaksi yötä maistuvine aamiaisineen tuli maksamaan 63 euroa! Hotelli oli Zlata Vaha. Siellä oli myös suomalasia. Ja alakerrassa oli ihana Ruusukahvila. Cafe Chloe`ja sen yhteydessä oli viehättävä keramiikka studio. Praha oli miehelleni tuttu kaupunki, kun hän kävi siellä opiskelijana ollessaan eka kerran. Hänelle taas Wien oli tuntematon. Prahassa piti mennä tietysti katsomaan sotamies Svjekin ravintola, se alkuperäinen siellä jossain kaupungin laitamilla! Kävelimme aikamoisen matkan, askelia tuli jopa liikaa pienessä flunssassa! Ruoka oli edullista, tukevaa tsekkiruokaa, josta puuttuivat salaatit. Muutenkin ruokaillessa huomasin, että suomalaiset tai ainakin me syömme paljon salaatteja, enemmän kuin Etelä-ja Keskieuroopassa. Italiassa salaatti korvataan hedelmillä, jotka ovatkin aivan omaa luokkaansa ja tietysti on ne ihanat, maukkaat tomaatit. - Prahan nähtävyydet kiertää kävellen, koska ne ovat pääosin keskustassa. Raskas historia on Prahassakin esillä.
Prahasta köröteltiin junalla sitten Berliiniin. Sielläkään ei ole ennen tullut käytyä. Berliini on tasainen kuin pannukakku, mutta aika nuorekas ja eläväinen. Tapasimme sukua siellä ja kävimme lähellä asemaa Spree-joen rannassa syömässä italialaistyylisessä ravintolassa. LÒsteria Berlin Humboldthafen, jota voimme suositella. Saimme kuitenkin odotella ruokapöytää jonkin aikaa. Oli helatorstai ja lähes kaikilla vapaapäivä. Ravintolat olivat täynnä väkeä. Hotellimme Amano Grand central oli lähellä juna-asemaa ja se oli matkamme kalleimpia, mustavalkea itsekirjautuva design hotelli. Tarkoitus oli vielä jatkaa Puolaan ja Gdanskiin sekä Viroon, sitten Suomeen, mutta kun oloni oli aika flunssainen, päätimme jatkaa lentoasemalle viimeisenä lippupäivänä ja lentää Helsinkiin. Matka siis katkesi hieman ennen aikojaan, mutta alkoi se koti-ikäväkin jo vaivata. Mökkipuuhat, kalastus, puutarhatyöt odottivat toukokuun lopussa.
Näin jälkeenpäin voin sanoa, että mukavinta elämää on pienissä kaupungeissa. Isot kaupungit ovat täynnä turisteja jo keväällä. Kiva on tietysti katsella nähtävyyksiä. Ihmiset ovat ystävällisiä pienissä paikoissa. Junamatkailu on todellakin huoletonta, kun olemme aiemmin kokeneet monet automatkat Euroopassa perheen kanssa. Junassa saa körötellä leppoisasti eteenpäin. Olemme kahdesti menneet junilla ympäri Italiaa reilaten aikuisina ja siksipä lähdimme taas. Missään asemilla ei nukuttu, eikä matkustettu yöllä kuten nuoriso tekee kai vieläkin. Eikä majoituksissa menty yhteismajoituksiin. Joku taso piti säilyttää, kun ollaan jo seniori-ikäisiä.
Kustannuksista eniten meni rahaa ruokaan. Itse emme tehneet kuin aamupalat silloin tällöin. Interrail-lippu oli kahdelta hengeltä noin 500 euroa. Majoituspaikat olivat kohtuullisen edullisia ja välillä ilmaisia tuttujen luona. Lennot Finnairilla tietysti maksoivat. - Jos ollaan terveitä, seuraava matka saattaisi olla Brittein saarille ja Irlantiin? Keväällä 2027 sen sitten näkee, mikä on elämän tilanne.
Kommentit