Islannin lumoissa

Menee varmaan monta päivää ennenkuin palaudun maan pinnalle sieltä Islannin kuun maisemista. Islanti iski kuin voimakas järistys! Kokemus on tietysti vielä voimakkaampi, kun matkaan lähtee kovimpien sateiden ja hurjien syysmyrskyjen aikaan. Onneksi myrskyt ja sateet olivat illalla ja aina kun teimme retkiä päivisin, paistoi aurinko. Tuuli ei haitannut, se kuuluu siellä asiaan. Mutta mennessä lentokentälle laskeutuminen oli vaikuttava, kun alla tyskyi hurja vaahtopäinen meri vuorenkorkuisine aaltoineen. Onneksi emme oleet laivassa, vaikka melkein siltä tuntui,kun kone laskeutui Keflavikin lentokentälle nitisten ja natisten, mutta se kesti. Matkustajat taputtivat, mitä ei ole tapahtunut aikoihin! Tunnelma oli jännittävämpi kuin Linnanmäellä. Islanti on tosiaan kuin kuuplaneetta laavakenttineen ja todella erikoisine maisemineen. Maisemat ovat jopa erikoisen väriset syksyllä, kun lähes kaikki vihreä on kadonnut syksyllä, paitsi sammal. Ruskean ja mustan laavan eri sävyt ruskan punertavien sävyjen kanssa tekevät maisemista sadunomaiset. Tuollainen vuorten karski luonto vaikuttaa taatusti ihmiseen, kulttuuriin, taiteeseen ja muotoiluun. kaikki on pelkisttyn selkeää, jopa eläminen tässä maassa, missä asukkaita on vain noin 350 000.

Islanti on ihmeitä täynnä. Tulivuoret, laavakentät, kuumat höyryävät rikinkatkuiset lähteet, purkautuvat geysirit, maan repeämä mannerlaattojen välissä, maanjäristykset, joita jopa kuulimme välillä. Avarat hienot vuoristomaisemat ja tiiviit pienet kylät, lampaita ja hevosia ja jopa tavallisia lehmiä. Hauskaa oli nähdä, miten kuuma höyryävä lähde saattoi olla jopa omakotitalon takapihalla. Siis -oma lämpöhöyrylaitos. Energiapulaa islantilaisilla ei ole, kun kaikki saavat ilmaiseksi sähkön ja veden luonnon antimista. Tuulivoimaahan heillä olisi, mutta sitä ei tarvita.

Lama näkyy pääkaupungissa; kaupoissa ei ole ostajia, liikkeitä on suljettu, muutama laitapuolen laulaja liikkuu kuten meillä, joku rouva hoilasi samalla kadulla, jopa pankkiautomaatilla rahaa nostaessaan. Hinnat ovat alhaisemmat kuin Suomessa. Aitoja islantilaisneuleita saa pilkkahintaan. Mutta - ihminen on selviytyjä lamassakin, kuten Skoga-kylän museossa näimme. Lama laittaa ihmiset keksimään taas uusia juttuja, Islannissakin. Parin kolmen vuoden päästä kaikki on varmaan taas hyvin. Maasturit maksettu ja asunnot pystyssä komeampina. Kenties islantilaiset keksivät tehdä laavasta ja mustasta hiekasta jotain, mitä muilla ei ole. Toivottavasti hinnat eivät nouse enää, nyt hintataso on hyvä suomalaisellekin. Kaupoissa on tyylikkäitä vaatteita ja on kivan näköistä, kun ihmiset pitävät perinteisiä islantilaisneuleita kaikkialla. Jopa vanhan ajan kelttivaatteita näkee nuorilla ja lapsilla. Design on raikasta kuin suolainen merituuli.

Olen lukenut nyt islantilaista kirjallisuutta. Menin Kuopion kirjastoon ja kas, siellähän ovatkin Islanti-viikot menossa. Hyllyittäin islannikielisiä ja suomen - sekä englanninkielisiä kirjoja. Raahasin kotiin ruokakirjoja, Ebba-runot, muutaman Saaga-kirjan, Laxnessin Salka Valka-kirjan, joka on kirjoitettu jo 1930-luvulla. Se on aika karu kuvaus köyhälistön elämästä tuulisessa, sateisessa ja myrskyjen saaressa, jossa siihen aikaan ei ollut kunnon asuntoja eikä vaatteita köyhillä. Nyt ymmärrän islantilaisia, enkä valita meidän ilmasta enää yhtään. Meillä on loistoilmasto syksylläkin.