Minä ja Minna Canth

Ihailen Minna Canthia tosi paljon. Olihan hän yrittäjä kuten minäkin. Mutta hän oli suurperheellinen yksinhuoltaja ja vasemmistolainen mielipiteiltään, jota minä taas en ole. Itse olen perheellinen ja lapsilukumäärä on puolet siitä mitä Minnalla. Ajtukseni olivat kuitenkin nuorena aika vasemmistolaisia, ihailin Marxia, joka herätti aika lailla kiivaita tunteita maalla kotijoukoissani, joka oli tietysti keskustalainen. Isäni hommasi minulle jopa Keskustan puoluekirjan ja se onkin ainut puoluekirja, mikä minulla on ollut eläissäni. En tehnyt sillä yhtään mitään. Koskaan en kuitenkaan osannut äänestää yhtäkään vasemmistolaista, vaikka ihailin heidän ajatuksiaan tasa-arvosta, mutta en missään nimessä Stalinin tai Leninin hirmuvaltaa. Olen äänestänyt Keskustaa ja Vihreitä nuorena, nyt enimmäkseen vain Kokoomusta. Silti minussa elää pieni marxilainen! Tai olisiko se nykyisin marsilainen? Kyllähän joka puolueessa on omat hyvät puolensa, mutta kokoomus ajaa yrittämisen asiaa parhaiten tällä hetkellä huomioiden myös vihreät arvot ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Vaikka ihailen Minnaa, en olisi halunnut olla hän. Häntä arvosteltiin paljon aikanaan, hän eli epäterveellistä elämää; joi liikaa kahvia ja söi kakkuja. Ja kuoli siksi sydänkohtaukseen vain hieman yli 50-vuotiaana. Minnaa pidettiin radikaalina huithapelina ja hänen ajatuksiaan kauhisteltiin. Kummallista, ettei suomalaisista naisista löydy nykyisin Minnoja! Mihin naisten aika menee? Missä on rohkeus sanoa asiat suoraan? Onko elämä liian mukavaa? Lisää Minnoja Suomeen! Nykyisin on radikaalia puhetta hyväksyä kaikki homot ja lesbot ja ruumiinsa silpojasukupuolenvaihtajat. En ymmärrä. - Tärkeämpiä asioita olisi lasten ja vanhusten hoito, kouluasiat, huonot hoito- ja opetusalan palkat ja olosuhteet, liian pitkät työpäivät, maahanmuuttajien työttömyys. Jokainen voisi työllistää ulkomaisia ihmisiä koteihinsa tekemään töitä, jos se tehtäisiin vain mahdolliseksi. Suurimpia ongelmia ovat myös alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden väärinkäyttäjät, masennus ja nuorten syrjäytyminen sekä tyhmyys, joka rehottaa joka puolella. Jos saisin taikasauvan, jolla nuo ongelmat pyyhkäisisin, olisin onnellinen! Ongelmia siis  riittää, mutta Minnoja ei vain löydy puhumaan yhteiskunnan ongelma-asioista. Ei minustakaan taida olla Minnaksi! Voi surkimus, voi tyhmyys! Voi rohkeuden puute!