Nötön saarella jälleen

Aurinko lämmittää, merituuli hyväilee ihoa, pääskyset kerääntyvät langoille, kukko kiekuu Backaron pihalla. Rauhaisa loppukesän idylli ulkosaaristossa saa oloni taas rentoutumaan täydellisesti. Kun tulimme aamulla siskoni kanssa satamaan yhteysaluksella, joka muuten ei maksa mitään - komea merikotka oli meitä vastaanottamassa kaarrellen yllämme uljaana. Miten maailma voi ollakin täällä niin erilainen, toisella puolella Suomea.

Ensimmäinen päivä saaren mökillä menee yleensä siivotessa ja pihamaan heinää leikatessa. Vanhat taidot kuten viikatteella niittäminen ja sen teroittaminen ovat taas tarpeen. Naapurin merikapteeni-isännän apua tarvittiin heti, kun vesijohto oli pamahtanut saunan kylpyhuoneessa kesän aikana. Teippiä vaan ensiapuna putken ympärille ja pahin vuoto saatiin umpeen. Kahvilan mukava emäntä Outi oli kasvattanut kesän aikana kauniit punaiset  pelakuut ja tomaatit mökin pihan lasimajaan, joka ilahdutti meitä tullessa. Tarjosimme hänelle kahvit ja marjapiirakat. Istuimme mummon mökin olohuoneessa ja muistelimme kaikkia heitä, joiden kanssa olimme täällä istuneet vuosien mittaan. Liian moni on lähtenyt jo pois ja taas yksi yhteinen ystävämme on aivan liian nuorena lähdössä. Elämää on joskus todella vaikea ymmärtää.

Illalla katselimme kaunista taivaan rantaa ja pastellivärejä hiljentyvässä satamassa. Heinäsirkat sirittivät iltakonserttia rantaan johtavalla hiekkatiellä, luonnon omaa musiikkia, jota ei paljon enää muualla kuule kuin ulkosaariston luonnonniityillä. Kansallispuistossa liikkuessaan  tuntee olevansa kuin jossain toisessa maailmassa, jota ei ole olemassa - mutta on kuitenkin.