Annin aatoksia

Metsäkonekeisari Einari kaatui saappat jalassa työmatkalla, otan osaa. Savo voi olla hyvin ylpeä Einaristaan. Työ jäi osittain kesken ja tulihan sitä jo tosi paljon tehtyäkin tuohon ikään mennessä. Einari oli esimerkillinen monella tapaa. Hän oli sosiaalinen, arvosti jokaista asiakastaan ja jokaista työtehtäväänsä. Eikä Einari varmaankaan asettanut itseään muiden yläpuolelle, mikä on monella kouluttautuneella tapana. Ylemmyydentuntoisia ei kestä kukaan. Kaikkihan me kuollaan joskus. Kun aloittaa työnteon fyysistä, raskaista töistä, osaa arvostaa kaikkia työtätekeviä ja jokaista työvaihetta, sitä tylsääkin ja ikävää. Einari tarjosi kahvia kaikille ja jutteli kaikkien kanssa. Se on sitä markkinointia. Monet kauppatieteilijätkään eivät tätä taitoa hallitse ja kun olen istunut laitoksen markkinointiluennoilla niin tuntui monta kertaa, että teoria on joskus yhtä sanahelinää. Todellinen markkinointi on jotain muuta. Arvostan silti kovasti ja paljon koulutusta, mutta se ei ole aina oikotie

Kun puus on lehti ja maas on hanki, tulee mieleen vieläkin aurinkoiset päivät Turun ulkosaaristossa. Tässä iässä loma tekee hyvää, jaksaa vain paljon paremmin. Mielikuvilla pärjää taas pitkälle ensi kesään saakka. Muistelemalla mukavia asioita elämä tuntuu kevyemmältä. Usein mietinkin, miten moni masennus olisi hoidettavissa opettelemalla ajattelemaan mukavia asioita eli asennoitumaan positiivisesti elämään. Lumi ja pakkanen hieman ärsyttää, mutta onpahan valoisampaa. Tässä vielä kuvia Nötön saaresta, sillä viikon aikana siellä riitti monta kuvauskohdetta. Tässä kaunis korvameduusa, joita näkee syksyllä merenrannassa kirkkaan veden takia paremmin. Meduusat eivät ole vaarallisia. Ne syntyvät heinäkuussa ja kuolevat marraskuussa. Ihastuin meduusoihin, kun ne olivat kuin meren kukkia. Meduusan keskiosa oli kullakin omansa värinen, joten ne olivat kaikki erinäköisiä olentoja. Keikuin sataman laiturilla polvillani ihailemassa niitä useina päivinä. 

Meillä on tänään saunapäivä ja siivouspäivä. Olemme siivonneet kaksi mökkiä talvikuntoon, ikkunoihin  on vaihdettu kaksinkertaiset lasit ja tiivistetty. Kaapit tyhjennetty, omenat kerätty, mutta se saaristolaishauki on saamatta. Lähden vielä kokeilemaan onneani ennenkuin alkaa sataa. Tänään on tyyni, lämmin ja pilvinen sää. Saunoja saaressa riittää; leirintäalueella on hyvä sauna ja hieno uimaranta. Kaupparekennuksessakin on sauna, jota voi myös vuokrata. Majatalossakin on sauna. Saaristolaiset ovat kovia saunomaan. Haukea ei tullut - eikä se haittaa. Sain saaliiksi hyviä valokuvia, raikasta ulkoilmaa kolmatta tuntia, liikuntaa juostessani pitkin rantoja ja sileitä kallioita. Ilma oli tyyni ja pilvinen, mutta lämmin. Ruskan värejä on tullut paljon lisää viikon aikana. Sauna pehmitti mielen illalla ja syötiin uunimakkaraa, kun ei saatu sitä kalaa. Olin kai aika outo ilmestys rannoilla, kun olin siellä ainut kalastava nainen. Joukko naantalilaisia kalastajia oli virittänyt neljä verkkoa

Täällä ulkosaaristossa elämä todellakin hidastuu. Ei ole kiirettä mihinkään, kun ei ole paljon houkutuksia. Luonto ja ihmiset, siinäpä ne ovat. Kuulema saaristolaiset nauttivat tästä loppukesän ajasta. Ei ole liikaa matkailijoita. Kaikki, jotka jäävät tai oleilevat täällä, tuntevat toisensa. On aikaa seurusteluun ja jutusteluun. Tänään laiva toi taas pitkän viikonlopun viettäjiä, matkustajia oli kuulema 70!  Menimme kauppaan, vaikka se on suljettu. Majatalon emäntä avasi kaupan ovet ja hetkessä oli jo neljä asiakasta. Menimme ostamaan kahvia, kun se loppui, muttei sitä ollutkaan. Täytyy tyytyä aika vanhaan kahviin. Ostoksia ei tarvitse maksaa ennenkuin ensi kesänä. Kaupassakäynti olikin enemmän seurustelua ja juttujen kuuntelua. Kaikki ovat täällä hyväntuulisia, kai tuo tuuli on sitä hyvää tuulta enimmäkseen. Kävin taas heittelemässä virveliä. Kalastusohjeiden mukaan syystuulella pitäsi tulla haukia suojaiseen rantaan kaislikon lähelle pikkikaloja nappaamaan. Eivät ainakaan napanneet

Finnvik Tähän aikaan vuodesta täällä Nötössä Länsi-Turunmaalla on todella rauhallista. Tuuli vain vinkuu maston langoissa kuin huilumusiikki. Joku mönkijä tai traktori menee kylän päätiellä yleensä rantaan tai karjamaille. Linnutkaan eivät pidä kovaa konserttia. Sielu lepää tässä rauhallisessa ympäristössä. Tuuli saa kovimmat äänet aikaan vaikkapa meren rannan pauhun. Olipas hieno kokemus mennä Kalvikin laiturille kovaan tuuleen heittelemään virveliä ja katsoa vaahtopäistä merta. Tukea piti ottaa laiturin mastosta, etten lentänyt laiturilta mereen. Kalaa en täällä näköjään saa, mutta en ole täällä oppinut kalastamaan kuten sisävesillä. Aamupalan jälkeen lähdimme kahden tunnin lenkille Finnvikin päin. Se on kaunis lahti ja siellä on hienot kalliot. Eksyimme hieman, kun tie katoaa kallioiden päällä metsässä. Finnvikissä on hyviä suojaisia mökkipaikkoja. Törmäsimme metsässä saarelaiseen koiransa kanssa. Ulkoitua täällä tulee koko syksyn edestä. Merituuli on puhdasta ja raikasta. Usein

Aamuaurinko merellä. Tuulisen yön jälkeen tultiin aamulla yhteysaluksella taas kerran Nötööseen. Tuulta oli jonkin verran, ei siis mitään syysmyrskyä. Aluksella on töissä savolainen konemestari, joka tervehti rannassa meitä iloisesti, aivan kuin oltaisiin sukulaisia, kun ollaan itäsuomalaisia. Suomenkieliset ovat täällä ruotsinkielisten saarella vähemmistönä. Emme kuulu piireihin, olemmehan lomalla vain käymässä. Aurinko on helottanut koko päivän, tuuli on eteläistä, mutta se sotki teleskooppivirvelini siiman, kun kävin kokeilemassa kalaonneani parilla rannalla. Kalaa ei taida tulla siten kuin kotoisilla vesillä, kuulema verkolla voi saada vielä jotain. Nötön saaren merikapteeni kertoili saaneensa viime viikolla verkolla yli kolmekiloisen lohen ja ison siian. Hän lupasi meillekin kalaa, jos emme sitä muuten saa. Rannalla on jonkun puuvene myytävänä, pitäisköhän ostaa, kaunis se ainakin on. Siihen kuuluvat kankaiset purjeet ja se maksaa 6000 euroa. On perinteinen malli. Nötön kirkko.

Olemme siskoni kanssa syyslomalla Länsi-Turunmaan saaristossa. Tänään ajeltiin rauhallisesti (100-120 km/t) uutta Turuntietä usean tunnelin läpi ja lautalla pienessä myrskyssä Nauvoon. Täällä majoituimme idylliseen meren rannalla sijaitsevaan puutalohotelliin Lanternaan. Tätä hotellia voimme suositella, koska täällä on kotoisa tunnelma.  Tunnelmaa on muutenkin, kun syysmyrsky hakkaa peltikattoon, mutta on lämmintä +12C. Vieressä on kaunis vanha kivikirkko ja hautausmaa, ollaan kuin herran kukkarossa. Iltalenkillä koiran kanssa ei näkynyt yhtään ihmistä kylän raitilla. Aamulla herätään jo klo 6 ja ajellaan Pärnäisin satamaan, kun yhteysalus Eivor lähtee jo klo 8.30. Toivottavasti myrsky ei ole näin kova kuin nyt.

Luin artikkelin Kaarina Davisin elämästä mummonmökissä maalla. Kuulema 400 euroa kuussa riittää entiselle sairaanhoitajalle, joka loppuunpaloi työssään. En usko! Itse en moiseen ryhtyisi. Jos haluaa tyytyä elämään noin neljäkymppisenä maalla syrjäkylällä ja kasvattaa omat syötävänsä tai kerätä ne luonnosta, niin onhan se todellinen vaihtoehto normaalille elämälle. Siitä vaan, mummonmökkejä riittää maaseudulla. Muutapa ei sitten siellä tehdäkään. Jos ei ole autoa, ei pääse minnekään, matkustelut voi unohtaa, vaateostokset, sisustamisen, harrasteet, valokuvaamisen, tv, tietokoneen. Kaikki maksaa ja siksipä raadan mieluummin ja teen töitä niin pitkään kuin henki pihisee. Haluan olla veroja tuottava yksilö ja itsekin tuottava tuotantoihminen! En usko, että tämäkään Kaariina nauttii tuosta eko- tai omavaraiselämästään puolisonsa kanssa tosissaan syrjäkylällä. Tai sitten hän vain uskottelee niin itselleen ja ympäristölleen. Tai mikäpä olen sanomaan, kukin taaplaa tyylillään.  Ainakin jos on