Saariston syysrauha

Finnvik

Tähän aikaan vuodesta täällä Nötössä Länsi-Turunmaalla on todella rauhallista. Tuuli vain vinkuu maston langoissa kuin huilumusiikki. Joku mönkijä tai traktori menee kylän päätiellä yleensä rantaan tai karjamaille. Linnutkaan eivät pidä kovaa konserttia. Sielu lepää tässä rauhallisessa ympäristössä. Tuuli saa kovimmat äänet aikaan vaikkapa meren rannan pauhun. Olipas hieno kokemus mennä Kalvikin laiturille kovaan tuuleen heittelemään virveliä ja katsoa vaahtopäistä merta. Tukea piti ottaa laiturin mastosta, etten lentänyt laiturilta mereen. Kalaa en täällä näköjään saa, mutta en ole täällä oppinut kalastamaan kuten sisävesillä.

Aamupalan jälkeen lähdimme kahden tunnin lenkille Finnvikin päin. Se on kaunis lahti ja siellä on hienot kalliot. Eksyimme hieman, kun tie katoaa kallioiden päällä metsässä. Finnvikissä on hyviä suojaisia mökkipaikkoja. Törmäsimme metsässä saarelaiseen koiransa kanssa. Ulkoitua täällä tulee koko syksyn edestä. Merituuli on puhdasta ja raikasta. Usein tulee myös hyvä makea tuoksu luonnosta ja luulen, että se tulee luonnon puhtailta heinäniityiltä. Se on sama tuoksu kuin lapsuudessa kotipellon laidassa.

Iltapäivällä keräsimme naapurin omenatarhasta punaisia kaneliomenia hänen luvallaan  ja teimme hyvän omenapaistoksen. Siitä nautimme kahvin kera. Pienistä asioista tulee hyvä mieli. Illalla kiipesin tuulimyllymäelle ihailemaan hienoa auringonlaskua. Kyllä täällä aika kuluu ja sitä on todellakin paljon enemmän kuin kaupungissa.