Metsäkonekeisari Einari kaatui saappat jalassa työmatkalla, otan osaa. Savo voi olla hyvin ylpeä Einaristaan. Työ jäi osittain kesken ja tulihan sitä jo tosi paljon tehtyäkin tuohon ikään mennessä. Einari oli esimerkillinen monella tapaa. Hän oli sosiaalinen, arvosti jokaista asiakastaan ja jokaista työtehtäväänsä. Eikä Einari varmaankaan asettanut itseään muiden yläpuolelle, mikä on monella kouluttautuneella tapana. Ylemmyydentuntoisia ei kestä kukaan. Kaikkihan me kuollaan joskus. Kun aloittaa työnteon fyysistä, raskaista töistä, osaa arvostaa kaikkia työtätekeviä ja jokaista työvaihetta, sitä tylsääkin ja ikävää. Einari tarjosi kahvia kaikille ja jutteli kaikkien kanssa. Se on sitä markkinointia. Monet kauppatieteilijätkään eivät tätä taitoa hallitse ja kun olen istunut laitoksen markkinointiluennoilla niin tuntui monta kertaa, että teoria on joskus yhtä sanahelinää. Todellinen markkinointi on jotain muuta.
Arvostan silti kovasti ja paljon koulutusta, mutta se ei ole aina oikotie onnistumiseen. Eihän Einarikaan kuluttanut aikaansa koulussa vaan työnteossa. Hän oli siis luova, idearikas, kekseliäs. Tappaakohan se koulutus joskus ihmisestä sen luovuuden ja idearikkauden. Ehkäpä se pistää ihmisiä samaan muottiin ja opettaa ajattelemaan vain tietyllä tavalla, ei tietysti kaikkia.
Kommentit