2010 vuoden tilinpäätös

Tämän vuoden tilikausi loppuu kohta kuten yrityksessäni. Mikä onkaan saldo, tuliko tappiota vai voittoa, menikö liikaa rahaa turhiin menoihin ja herätejuttuihin, missä voisin parantaa suoritustani? Paljon mahtuu yhteen vuoteen tapahtumia. Sukulaiset ja ystävät ovat olleet tärkeitä, mutta toiset etääntyvät kuin laivat merelle. Vauvoja syntyi kolmelle kummilapsellemme, mikä oli todella ihanaa. Kaksi tyttöä ja yksi poika. Suurin menetys ja suru oli minulle, kun vanha isäni kuoli. Lapset muuttivat pois kotoa eli viimeinenkin meni Helsinkiin. Työtä on ollut riittävästi. Lomaakin tuli pidettyä. Kävimme  Vuokatissa, Amerikassa, Kolilla, Ilomantsissa, Kuhmossa, Turun saaristossa, Helsingissä. Viime talvi oli liian kylmä ja kesä oli aivan liian lämmin - varjossa +37 C oli liikaa. Sain tehtyä vain pienen osan niistä suurista suunnitelmista, mitä kuvittelin ehtiväni tekemään yhden ainoan  vuoden aikana. Mutta - sainpahan tehtyä ainakin räsymattoja, aitoa kierrätystavaraa peräti 30 metriä! Kirjan käsikirjoitus odottaa sitä työstämistä, jota kuvittelen ja haaveilen pystyväni tekemään jossain välissä. Olisi mukavaa saada aikaan jotakin todella merkittävää  tässä yhdessä ainoassa elämässä tai edes ensi vuonna. Muutakin kuin räsymattoja!

Tänään oli tv:ssä sotakirurgi, entinen naapurimme, joka auttaa ihmisiä hädässä sodan ja tuhojen keskellä milloin missäkin päin maailmaa. Hän oli ollut viimeksi marraskuussa Haitissa 70 vuoden ikäisenä. Hänen työnsä on todella tärkeää. 30 vuoden ajan hän on auttanut ihmisiä, mikä on varmaan tärkeintä työtä elämässä. Mitähän minä voisin tehdä, että se olisi yhtä tärkeää? Jos ei olisi perhettä, lähtisin avustustyöhön maailmalle. Afrikkaan tai Intiaan.