Joulun perinteitä

Tänä jouluna on puhuttu perinteistä kuten nyt koulujen joulujuhlaperinteistä. Itse kannatan perinteistä joulujuhlaa ja muutenkin perinteitä on hyvä harrastaa, koska nehän ovat niitä tunnelman luojia. Itselläni aikoinaan ollessani Helsingissä lastentarhan opettajana ei ollut mitään ongelmaa pitää perinteisiä juhlia. Jopa ruokarukous luettiin päivittäin joka kerta ruokailemaan ryhdyttäessä. Sehän oli vain kaunis tapa, jolla lapset saatiin hiljentymään. Mitä väärää voi olla siinä, jos kiitämme jokapäiväisestä ruuasta. Enkeli taivaan kuuluu koulujen ja päiväkotien juhlaan, samoin kuvaelmat. Joulun viettohan on alunperin uskonollinen juhla. Miksi se pitäisi muuttaa kokonaan hilpeäksi kaupalliseksi hulinaksi? Pikkujoulut voivat olla sitä jos joku niin haluaa.

Omat perheen perinteet ovat myös tiukassa. Koti koristellaan kohtuudella jouluiseksi. Käymme joka joulu ukin ja mummin haudalla kynttilätervehdyksellä. Välillä myös joulukirkossa. Lahjat annetaan ja evankeliumi luetaan aattoiltana. Joululaulujakin lauletaan tai kuunnellaan joulumusiikkia. Itse pimputtelen pianolla jotain jouluista. Samat laatikot ja kinkut syömme joka joulu. Joulukonsertit ja kauneimmat joululaulut kirkossa ennen joulua tuovat joulun tunnelman. Mitä enemmän ikää tulee, sitä tärkeämpiä perinteet ovat.

Paras muisto joulusta on kuitenkin se, kun olin aivan pieni tytön tylleröinen. Herättiin varmaan jouluaamuna jo klo 5 tai 6 ja ajettiin hevosella ja reellä kirkkoon viiden kilometrin matka. Isä ajoi, aisakello kilkatti ja me lapset istuimme reessä suuren vällyn alla äidin kanssa. Muistan vieläkin sen hienon tunnelman, kun tähdet näkyivät taivaalla ja tultiin kirkon mäelle, missä oli tosi paljon hevosia. Kirkko oli täynnä ihmisiä ja laulettiin jouluiset virret, vaikka nukuttikin aika lailla. Se perinne on kadonnut lähes kokonaan.