Olen kuullut elämäni aikana monenmoista tarinaa järjestöelämästä. Tyypillisin tarina on se, kun yhdistyksen tai järjestön varoja käytetään väärin tai liian omavaltaisesti. Mutta...nyt kuitenkin annan sapiskaa paikalliselle yrittäjäjärjestöllemme. Kun uusi puheenjohtaja astui remmiin, alkoi selkeä ikärasismi. Uusi puheenjohtaja on nuori, kaunis kolmekymppinen nainen ja siksipä toiminta varmaan muuttui. Nyt on järjestetty muutama kiva tapahtuma kuten pikkujoulut joulukuussa ja nyt toukokuussa viinipruuvi, jotka on tarkoitettu vain alle 40 vuotiaille omistajayrittäjille! Huh-huh! Se on selvää ikärasismia! Aiemmin yrittäjäjärjestömme järjesti vain tutustumisia nuorille yrittäjille, mutta nyt näyttää linja olevan se, että mitään mukavaa ei ole tiedossa yli 40-vuotialle. Kuulin kyllä, että mukaan pääsee myös vanhemmat, mutta kukas viisi-tai kuusikymppinen sinne nyt viitsii lähteä. Syy on tietysti se, että järjestö on paisunut liian suureksi. Kun aikoinaan eli 26 vuotta sitten liityimme mukaan, jäseniä oli noin 200. Nyt niitä on jo 1200. Mutta sekään ei ole selitys. Mielestäni pitäisi järjestää tilaisuuksia myös yli 40-vuotiaille järjestön jäsenille. Aikoinaan olimme kaikki sekä nuoret että vanhat yrittäjät samoissa tilaisuuksissa ja juhlissa. Oli todella hauskaa ja hyödyllistä tavata kokeneita yrittäjiä, kun heiltä sai monta hyvää neuvoa ja tulihan heistä monesta myös hyviä asiakkaita. Tämä nykyinen linja erotella nuoret ja vanhat yrittäjät ei ole alkuunkaan oikea.
No, liityinpä sitten naisten paikalliseen yrittäjäjärjestöön. Se oli oikea teko, kun siellä ei ole ikärasismia ja tapahtumatkin ovat tosi mukavia. Yritysvierailuja, shampanja-kuohuviinipruuvia yms. Mukaan sopivat niin 20-vuotiaat kuin 70-vuotiaatkin naisyrittäjät ja aivan sulassa sovussa! Ja todella hauskaa on ollut! Hyötykin tulee siinä sivussa ajan kanssa.
Kommentit