Paluu ulkosaarelta mantereelle

Palasimme tiistaina saarelta. Tulo olikin vaivalloinen. Eivor-laivan piti tulla jo puoli neljä iltapäivällä Nötön satamaan, mutta se tulikin sankan sumun takia vasta vartin yli neljä. Olimme tietysti ajoissa rannassa heti kolmen jälkeen tavaroidemme kanssa. Saimme odotella kylmissämme tunnin. Hyvä jos oli +6C. Siinä odotellessa tuli rupateltua vaikka vallan mitä muiden odottajien kanssa. Tarjosin Fazerin suklaatakin kylmän kankeille odottajille. Yksi setä sanoikin, että olenkos joku namutäti! Monet tarinat tuli kerrottua ja kuultua. Paras oli yhden miehen tarina, kun hän oli joskus ollut töissä Los Angelesissa, niin hän kertoi, että siellä saa ostaa maasturiin rapaa ja kuraa, niin auto on hienomman näköinen!! Se kun ei ole tavallista siinä kaupungissa. Kaikkea ne amerikkalaiset keksivät. Niin, maasturien omistajat, älkää vain peskö maastureitanne, ne on hienomman näköisiä ilman pesua. Kai siksi, että on tässä käyty hieman maastossa, huomatkaas muut autoni!

Kyllä oli kivaa saarella, mutta lämpimät ilmat eivät nyt suosineet. Toisaalta, eipähän tarvinnut hikoilla siivotessa. Viikon jälkeen tuntuu kuin olisi saaren vanki. Vaatii varmaan luonnetta asua saarella jatkuvasti. Mutta onhan niitäkin, jotka siitä nauttivat. Kesällähän saari on kuin paratiisi. Jos jotain taas opin, se yhteisöllisyys. Kaikki tuntevat toisensa ja pitävät toisistaan huolta, auttavat ja juttelevat, tervehtivät ja kyselevät kuulumisia.