Nötö-muistoja

Nyt kun olen ollut taas mantereella muutaman päivän, on mukavaa muistella elämää Nötön saaressa. Oli todella lämmintä, helteistä ja kesäistä. Unelmien lomasää, vaikka hiki välillä virtasi, varsinkin Utön laivaretkellä viime viikolla. Tuulta ei ollut lainkaan. Kaikki purjeveneetkin puksuttivat moottoreillaan. Ulkosaaristo on oma maailmansa, kuin menneisyys nykyisyydessä. Elämäntahti on verkkaista, äänet enimmäkseen luontoääniä, tuoksut ja tunnelmat kuin silloin ennen. Varsinkin ruisrääkkää niityn laidalla kuunnellessa tuli lapsuuden ruispellot kotipaikalta mieleen. Iltahetket helteisen päivän jälkeen olivat hienoja. Hiljaista ja kaunista. Merikotkia näkyi useita aamuisin, Nötössä, Utössa ja Jurmon rannoilla. Kalasääksikin näkyi. Eniten kuitenkin minua maakrapua kauhistutti useat kyykäärmeet, jotka olivat uimassa rantavedessä! Helle ajoi kai ne vilvoittelemaan. Onneksi niitä ei tullut muualla saaressa vastaan. En siis mennyt uimaan.

Harmillisin juttu on tuo sinilevä. Kun ajelimme saaristoa ympäri veneellä, levää oli runsaasti monessa paikassa. Uimaan ei viitsinyt senkään takia mennä, koska sinilevä on vaarallista ihmiselle ja samoin eläimille. Toivottavasti se saadaan joskus kuriin. Mikäpä lienee sen levän leviämisen syy? Uutissa epäiltiin maatalouden lannoitteiden runsaita typpipäästöjä. Meillä sisämaan vesistössä sitä sinilevää ei vielä ole liikaa, kylläkin paikoin aika paljon, kuten Savossa Maaningalla. - Muuten, yksi suurimpia ilon aiheita meille oli, kun saaren rantaan olivat tulleet uudet hienot roskikset. Nyt kun tulisi vielä vaja tai rakennus rannan tuntumaan, jonne voisi kantaa kierrätettävää tavaraa ja vaatetta, alkaisi rompeasiat olla kunnossa.

Veneilevät turistit ja matkailijat ovat oma joukkonsa. Osa saapuu yhteysaluksella, osa omilla paateilla, kuka purjein, kuka pienillä tai tosi komeilla moottoriveneillä. Aikamoisia luksusveneitähän siellä liikkkui, mutta eiväthän ne kovin ympäristöystävällisiä taida olla, bensaa tai dieseliä palaa sadoin litroin, mutta pitäähän se rikkaus näyttää muillekin. Moni saaren kanta-asukas pakenee heinäkuussa saarelta matkailijoiden takia. Moni taas ilahtuu vierailijoista, varsinkin yrittäjät. Saaressa onkin monenlaista menijää, on alkuasukkaita eli siellä syntyneitä, siellä kasvaneita tai muuten lähisukua Suomesta ja paljon Ruotsistakin. Sitten ovat sinne muualta muuttaneet, helsinkiläiset, turkkulaiset tai vieläkin kauempaa. Monen kerroksen  väkeä, sekä suomenkielistä ja eniten ruottinkielistä. Kaikki suurin piirtein sulassa sovussa. Tarinoita ihmisistä ja elämästä kuulee koko ajan, kun jaksaa jututtaa tuttuja ja naapureita. Eihän se elämä aivan ongelmatonta ole tuollakaan paratiisisaarella. Ihmisuhteet, maaomistukset, perintöasiat, alkoholi, huumeet, sairaudet, hukkumiset, kuolemiset, yksinäisyys ja työttömyys koskettavat kuten mantereellakin. Suruja ja iloja.  Saaristossa mukavimpia ihmisiä ovat hyvin vanhat ja yleensä vanhemmat ihmiset, heidän tarinoitaan ja juttuja on todella mukavaa kuunnella. Jutut ja muistelut saariston menneisyydestä ovat mielenkiintoista kuultavaa. Toivottavasti joku kirjoittaisi niitä ylös. Siskoni mies kertoi joskus, kun hän oli ollut pieni poikanen, saaressa oli ollut kesy hevonen ja lammas, jotka olivat kiertäneet talosta toiseen kerjäämässä ruokaa.

Ihmiset ja luonto tekevät saaristosta mielenkiintoisen. Ihmettelen tietysti mantereen kasvattina, miten joku jaksaa talven ajan asua Utössa tai Jurmossa. Vaatii aika sisukasta luonnetta, että viihtyy ulkosaariston karussa luonnossa myrskyjen keskellä. Mutta sehän onkin elämäntapa, jota me mantereen asukit emme voi ymmärtää. Kun matkailijat lähtevät, saaristo hiljenee. Alkusyksy onkin mukavaa aikaa, mutta kun pimeys, sateet, tuulet saapuvat, onkin tunnelma jo toinen. Mukavaahan siellä on keväällä ja kesällä, mutta kai se luonto antaa vahvoja elämyksiä, joita kaupungissa ei saa.

Kun saarella on ollut muutaman päivän, sieltä haluaa pois ja kun sieltä pääsee pois, sinne haluaa taas palata! Savolainen yhteysaluksen konemestari sanoikin, että Nötön saarelta tulevat laivaan saariston iloisimmat ihmiset.   Nötön saaren asukkaat voivat olla mielissään mukavasta maineestaan. Mutta ulkoasukkaana voin sanoa, että kaikki tapaamani saariston ihmiset ovat olleet mukavia.

Koululla oli vuosi sitten menehtyneen, arvostetun valokuvaajan ja opettajan  Jouko Lehtolan herkkätunnelmainen valokuvanäyttely Nötön saaresta ja sen ihmisistä.

Nötön koululla on myös mukava kesäkahvila Cafe Alli.

Vanha harmaantunut riihi kukkakedon keskellä.

Ylämaan karjaa laiduntaa keskellä Nötön kylää.

Nämä komeat eläimet ovat aika kilttejä.

Kesän riemua kylätiellä.

Tunnelmallinen tie kirkolle on kiviaidan reunustama.

Paatti käyntiin ja merelle.

Nötön pääsaaren ympärillä on paljon pieniä saaria.