Salakalastajat

Helteisen viikonlopun aikana seurasimme kesämökillämme taas näytelmää, kun vastapäisen  luonnonsuojelualueen rantaan saapuivat tutut salakalastajat, ukko ja mummo. He ovat tehneet samaa puuhaa vuosikausia ja ovat jo aika harjaantuneita askareissaan. He virittävät kalaverkkonsa rannasta suoraan vilkkaan veneväylän kohdalle. Verkon he sitovat rannan puun oksaan ja laskevat verkon todennäköisesti painojen avulla aika syvälle. Sillä kohdalla salmessa on todella syvää. Merkkejä verkosta ei tietenkään ole, koska verkko on luvaton ja heillä ei ole kalastuslupaa. Sitten he jatkavat matkaa ja menevät kokemaan johonkin toiseen paikkaan virittämänsä verkon. Tunnin tai parin päästä he saapuvat taas ja kokevat verkonsa ja nostavat kalansa ylös. Yleensä ukko ajaa moottoria ja huivipäinen muori nostaa kalat. Sitten moottori käyntiin ja kohti kotia  lähimpään kylään herkullisen kalasaaliin kanssa. Eipä heitä tunnu haittaavan, vaikka katselemme kiikarilla laituriltamme tai otan valokuvia heistä. Kerran he tulivat kuitenkin  aivan ranta-alueellemme ja eiväthän he siinä kauan olleet, kun otin kuvia heistä kameralla. Nyt he ovat vastapäisen salmen rannalle virityksineen aika säännöllisesti. - Aamulla menin soutuveneellä suojelualueelle sieneen ja yritin katsella kalaverkkoa, jotta olisin nostanut sen puun oksalle. Verkkoa ei näkynyt, se oli kai jo haettu aamulla aikaisin tai piilotettu sitten tosi taitavasti siimoilla ja painoilla. Voisimme tietysti ilmoittaa kalastuksen valvojalle, mutta he jatkavat varmaan salaista harrastustaan. Ja kalojahan meillä vesissämme riittää.  Mutta naurettavaa puuhaa tuo salakalastus kuitenkin on. Eikö olisi reilumpaa maksaa kalastuslupamaksut ja kalastaa rehellisesti?

Lisäksi seuduillamme liikkuvat varsinaiset kalarosvot. He vievät kalat toisten katiskoista ja verkoista. Aina sitä ei edes huomaa, kun kalaa on paljon. Ukkimme, joka oli kova kalastaja eläkepäivinään - näki kalarosvoja hämärätyössään silloin tällöin. Vieläkin kuulee sukulaisten tai tuttujen kertovan, miten vieraita kokijoita näkee läheisellä järviaukealla tutuilla verkoilla tai katiskoilla. Sukulaispoikamme kertoi taas rapurosvoista mökkirannassaan. Pojat olivat porukalla ravustaneet illalla ja saaneet noin pari sataa rapua. Yön aikana ne olivat hävinneet rannasta, jonne ne oli jätetty viileään veteen rantaan yöksi. Joku siis näki nuorten ravustuksen ja vei sitten hämärissä poikien arvokkaan saaliin. Aika raukkamaista rosvoilua!