Nurmes ja Puu-Nurmes

Olen viikonlopun ajan nauttimassa pakkaspäivistä synnyinkaupungissani Nurmeksessa. Pakkasta on nyt -22C ja lisää on luvassa. Kipakka sää on saanut talvisen luonnon tässä yläkarjalaisessa pikkukaupungissa upean näköiseksi. Kiertelin iltapäivällä kamerani kanssa vanhan kouluni, Nurmeksen Yhteislyseon ympärillä kuvaamassa vanhoja kauniita puutaloja eli Puu-Nurmesta. Se oli kaunein näkemäni talvinäkymä pitkästä aikaa. Vanhat puutalot ja huurteiset puut olivat kuin maalauksesta. Noita katuja tuli kouluaikaan tallattua ja pyörällä ajettua joka päivä.

Vanha kouluni näytti nyt aivan erilaiselta. Aikoinaan se oli valkoinen tiilitalo. Siinä ei ole enää lukiota, vaan se siirtynyt läheiseen kiinteistöön. Eniten ihmetytti koulun ympärillä oleva metallinen verkkoaitaus. Ehkä se oli ilkivallan takia, mutta tunnelma oli hieman kuin vankila-alueelta. Olisin kävellyt entisen kouluni pihalla, mutta sinne ei voinutkaan nyt mennä.

Nurmeksen Yhteislyseon eli alun perin Yhteiskoulun perusti muiden puuhamiesten (kauppias Juho Pitkänen, maisteri Kalle Kaikkonen) kanssa ukkini isä Olli ja sen sai alulle Pitkäsen kanssa ukkini ukki Mikko Heikura, joka oli pitkään valtiopäivämiehenä kuten Pitkänenkin talonpoikaissäädyn edustajana. Koulu aloitti toimintansa 1898 (torin laidalla) ja ukkini sisaruksineen oli ensimmäisinä oppilaina, joita oli vain 31. Meidän suku onkin käynyt jo neljän sukupolven ajan tätä samaa koulua kuka milläkin menestyksellä. Tuo kuvissa ensimmäinen puurakennus onkin se alkuperäinen 1900 rakennettu koulu. Siellä tuli välillä pakkasilla paleltuakin, kun se oli aika hatara. Muistan, kun istuimme joskus tunnilla lapaset kädessä, hattu ja takki päällä! Ei siinä kovin oppi päähän mennyt, kun paleli kovasti. Nykyinen koulurakennus on hienosti peruskorjattu ja täydentää hyvin Puu-Nurmes miljöötä.