Puijosta pikkusen taas paasausta

Kuopion Puijo on heti kuin taistelutanner. Yhteen ottavat yrittäjähenkiset ja ne suojelijat, jotka haluavat, että Puijon torni ja metsä kaatuu ja mätänee. Joku toimittaja kirjoitti SS:ssa ihan etusivulla, että Puijolle ei saa tehdä mitään. Mitähän siitäkin seuraa? Torniyrittäjä on nytkin tiukilla, kun asiakkaita ei ole tarpeeksi. Kuulema hiljaisuus metsässä on kaupunkilaiselle tarpeen. Mutta, usein Puijolla kävelevänä tiedän, mikä ryteikkö se metsä on. Ikävän näköistä. Minä en ainakaan lähde metsään tonkimaan ihmekasveja. Tietysti siellä on hiljaista, kun kaikki alkaa olla kuollutta. Puut kaatuilevat ja mätänevät, se on surullista katsottavaa. Samaa surullista mätämetsämaisemaa on jo Kolillakin. Mielestäni hoidettu metsä on paljon houkuttelevampi ja siellä uskaltaa jopa marjastaa ja sienestää, kun ei tarvitse pelätä lahojen puiden kaatuvan päälle.

 

Puijo tarvitsee nopeasti reipasta yrittäjyyttä ja vaikka edes uuden golf-kentän. Nyt  uudet tuulet puhaltamaan huipulle ja  pois liian isot puut näköalojen edestä ja metsä tarvitsee reippaan harvennuksen. Konttilassa on uinuva tunnelma, se kuvastaa hyvin Puijon tilaa eli mitään ei tapahdu. Kaupungin pitää elää ja muuttua kehittyäkseen. Pois turha tunteilu jo joka paikan suojelijat! Puijon metsä kuuluu kaupunkiin, mutta sitä pitää hoitaa ja kehittää. Onkohan Puijon tornin rakenteita tutkittu, ettei sekin romahda kasaan? Silloin käy symbolinen romahdus koko alueelle! Missä on terve yrittäjähenki kaupungin päättäjillä?