Nuoret ja syrjäytyneet

Yksi pahimpia aikamme ongelmia on todellakin nyt nuorten syrjäytyminen. Mikä sen pahempaa, kun nuori tai varttuneempi tippuu tästä "elämän pyörästä", kun ei ole työtä, ei koulutuspaikkaa, eikä sitä turvallista omaa sosiaalista verkkoa, jonka koulu tai työ antaa. Mikä neuvoksi ja avuksi? - Vanhemapana ja ehkä jo hieman elämän viisastamana voin sanoa, että jos jotain ehkäisevää voi tehdä, se on vanhempien  ja kaikkien kasvattajien rohkaiseva kannustus työhön ja opiskeluun. Työn opettelun voi aloittaa jo aivan pienenä kotona. Työtehtäviä on joka koti täynnä, siivousta, kokkausta, järjestelyä, ym ym. Itse laadin aikoinaan töihin lähtiessä joka aamu kesälomien aikaan koululaisillemme pitkät työlistat keittiön pöydälle, jotka työt he kuulaisesti tekivät pientä palkkaa vastaan. Ja heti, kun ikä salli, kannustimme kesätyöhön, palkalla ei niin väliä. Oppiminen työssä on ihan yhtä tärkeää kuin oppiminen koulussa. kaiken a ja o on sosiaalisten taitojen oppiminen, ja niitä ei muualla kuin työssä ja opinnoissa.  Eikä töitä kannata nuorena valita, vaan kannattaa kokeilla kaikkea, vaikkapa siivoamista ja mansikan poimintaa. CV:ssä kaikki rehelliset työt näyttävät hyvältä ja aina paremmalta kuin ei mitään. Ja mitä nuorempana ryhtyy toimeen, sitä parempi.

 

Itse jouduin aikanaan maalla lapsityövoimaksi jo heti, kun vain pystyin, koska se oli vanhemmilleni kunnia-asia. Tiskasin siskoni kanssa joka ilta tunnin suurtiskit, kun yletyin juuri ja juuri tuolilta astiakaappiin. Muistan vieläkin tuvan penkillä olevan tinkimaitomummojen rivistön päivittelyn tiskaamisestamme. Kesälomat teimme töitä sisällä, ulkona, pellolla, kasvimaalla ja ihmettelimme, miten jotkut koulukaverit vain pyöräilivät  vain koko kesän. Kaikki perheemme lapset olivat silloin lapsityövoimaa, mutta emme siitä juuri kärsineet. Jokainen meistä on töitä oikein hyvin löytänyt elämässään.