Meitä vakoillaan ja me vakoillaan?

Viime päivät ollaan taas ihmetelty, kun meitä kaikkia vakoillaan. Se tunne onkin ollut jo kauan. Nettivakoilua harrastaa varmaan jokainen! Googlaamme heti, jos tulee uusi kiinnostava ihminen vastaan. Tiedot saattavat antaa aivan väärän kuvan jostain hyvin tuntemastamme ihmisestä. Mutta, se että tietokoneisiimme ujuttautuu rikollinen, joka meinaa viedä rahamme pankista, salaisen tiedon sähköpostista tai muuta kummallista, se kyllä jo mietityttää. Olemmeko missään enää turvassa? Mihin sitä ollaan oikein menossa?  - Jos laitan kummallisen tai provosoivan sanan blogini otsikkoon, kävijämäärä on kaksinkertainen! Eli joku kyttää jossain ehkä...

 

Tietoyhteiskunnan nurjat puolet varmaan vain lisääntyvät. Toisaalta, jos vakoilu auttaa tunnistamaan rikolliset ja terroristit, se on vain yhteiskunnan hyväksi.  En haluaisi, että kaikki tietoni ovat kaikkien saatavilla. En ainakaan halua jakaa terveystietojani jokaiselle. Enkä halua, että pankkitietoni ovat katseltavissa, vaikka kyllähän ne pankin ihmiset tuntuvat olevan ajan tasalla. - Parasta olisi olla varmaan poissa nettimaailmasta, saisi olla rauhassa. Mutta miten sitä tultiinkaan ennen toimeen ilman nettiä? - Olihan tietoa ennenkin helposti saatavissa ja jopa aivan väärissä paikoissa. Muistan nuorena, kun olin erään suuren tunnetun sairaalan osastolla yötöissä, luimme aikamme kuluksi kansliassa potilastietokansioita! Olivat aivan ihmeeellistä luettavaa, huh-huh!