Pääsiäinen 2014

Niin se hurahti taas yksi elämän pääsiäinen. Lapsuudessani sitä vietettiin maalla hyvin hartaasti. Pitkä perjantai oli viisilapsisessa perheessämme pitkä ja hiljainen, ei saanut remuta eikä juuri leikkiä. Yleensä käytiin kirkossa, jossa ehtoollinen kesti tosi tosi pitkään, kun koko pienen kaupungin väki saapui sinne. Kotona piti sitten vaikkapa lukea hissukseen, jolloin lapset sai hiljaiseksi. Ukin sana oli laki perheessämme. Pääsiäispyhänä alkoi sitten juhla, kun sai syödä vatsansa pullolleen. Äidin tekemä mämmi, se oli tosi hyvää. Kun sitä tehtiin monta saviruukullista ja paistettiin leivinuunissa, sitä riitti lähes vappuun saakka. Tietysti oli aina kanamunat, jotka maalattiin ja muutakin herkkua, kuten lusikkaleivät. Pyhänä tulivat yleensä sukulaiset paikalle, tädit, sedät ja serkut kylään. Monesti pääsiäisen aikaan oli lunta ja hienot aamuhankiaiset, kun viiletettiin kotitalon mäeltä kohti rantaa pitkiä mäkiä vesikelkalla. Ne olivat huikeita viiletyksiä ja ääntä riitti koko kylälle.  Haettiin pajunkissoja rantapensaikoista ja tuotiin niitä tupaan koristeeksi. Nuo ajat ovat takana. Niitä on mukavaa muistella.

Pääsiäistavat muuttuvat ja perinteet vaihtuvat. Me vietimme pääsiäistä lampaanviulun, pashan, mämmin, lusikkaleipien, suklaamunien  ja lähisuvun kanssa kahdeksan hengen porukalla. Ulkoilemme paljon ja nautimme aikaisesta keväästä.  Puutarhaakin on päässyt jo rapsuttelemaan. Parasta on aurinko tänä vuonna! Mökillä rentoilu on taas mukavaa ajanvietettä. Jäät ovat lähteneet ja lintuset konsertteineen palanneet. Bongasimme varmaan yli kolmekymmentä lajia mökkisiivousten lomassa.