Hyvät pahat ja rumat! - The Good, the Bad and the Ugly

 

 

 

 

Uutistulvassa tulee mietittyä usein ihmisen pahuutta. Erityisen riipaisevalta tuntuvat henkirikokset, joihin jopa hyvin nuoret haksahtavat. Suomessa tapahtuu koko ajan raakoja henkirikoksia, joita tehdään parisuhteissa, ystävyyssuhteissa, sukulaisuus-, naapuruussuhteissa ja jopa täysin tuntemattomiin kohdistuvia.  Mistä ihmisen pahuus kumpuaa? Usein mietin pahuuden olemusta, joka ei vaan tunnu katoavan maailmasta, vaan lisääntyy tai siltä tuntuu, kun tiedämme kaiken, jopa liikaa. Miksi pitää olla paha ja ilkeä? Onko syynä onneton lapsuus ja nuoruus vai perintötekijät vai ympäristö?  Eikä olisi helpompi elää, jos olisi hyvä ihminen. Iloinen, avoin, hyvä, antelias, ymmärtäväinen? Pahuuteen kuuluu myös kateus, joka vie kalatkin vesistä. Ei kenenkään ihmisen elämä ole kadehdittavaa, oma elämä on se, mistä pitää oppia nauttimaan ja jota vain voi elää. Ei pelkkä rikkaus tuo onnea, köyhäkin tai köyhempikin voi olla yhtä onnellinen. No - tietysti joku taso on hyvä olla elämässä. Mutta vähemmälläkin pärjää. Asenne on se joka ratkaisee elämässä. Suurin osa maailman hienoista asioista on ilmaisia. Meidän parempiosaisten on syytä pitää huolta niistä, joilla menee huonommin.  - Välillä tunnen ns maailman tuskaa kaikesta pahuudesta, jota riittää. Joskus tuntuu, että haluan sulkea silmäni kaikelta pahuudelta, mutta se on aika mahdotonta. Joka nurkassa ilkkuu pahuuden ilkeä peikko. Vaatii itsekuria nähdä vain hyvät asiat ympärillään. Pitäisi ainakin sulkea tv, tietokone ja kännykkä.

 

 

 

Onneksi maailmassa on vielä paljon hyvyyttäkin. On auttavia ihmisiä, hyväntekijöitä, ystävällisiä kasvoja, hymyjä, jotka pelastavat huonon päivän. Ihania naapureita, ystäviä, juttelevia vastaantulijoita. Ymmärtäviä kuuntelijoita, vapaaehtoistyön tekijöitä, kiireettömiä ihmisiä, nauravia, juttelevia, toiset huomioon ottavia ihmisiä. Hyvyys ei ole kadonnut minnekään.

 

 

Mutta ne rumat; tässä eräs eestiläinen julkkis haukkui suomalaista tv-julkkista rumaksi, kun kuulemma lahden takana toisen mollaaminen on yleistä. No johan on tavat, kun hauskuutta on toisten arvosteleminen. Kuka todellakin tykkää päin naamaa heitetyistä herjoista, ei sitten kukaan. Kyllä suomalainen Maria on vain kauniimpi käytökseltään ja ulkonäöltään kuin rääväsuinen julkkis. Miksi pitää loukata toista ihmistä? Sellainen ihminen se vasta rumalta näyttää. Sielun kauneus on tärkeintä. Jopa Oscar-juhlissa sorruttiin toisten mollaamiseen.  Onko se taas joku uusi tapa? Uusi trendi tehdä toinen naurunalaiseksi?  Ilkkua ja nauraa toisen heikkouksille? Rumakin ihminen on kaunis, jos osaa käyttäytyä. Jostain syystä sydämellisen ihmisen kasvot ovat aivan toisenlaiset kuin epäystävällisen ihmisen. Hyvyys kaunistaa ja pahuus rumentaa, niin se taitaa olla.