Joulu Puijolla

Käyn joka joulu fiilistelemässä ja valokuvaamassa Puijolla, koska siellä on hyvä joulutunnelma. Tänään oli pakkasta -15 C, kun kävelin yksin polkuja pitkin lumisessa satumetsässä korkeiden kuusten alla. Sormeni alkoivat jo jäätyä ja menin majalle välillä torttukahville. Punapukuisia tonttutyttöjä pelmahti iso joukko nurkan takaa, koska kohta alkoi lasten joulupolkuretki  lumisessa metsässä. Tapasin vanhaa omistajaa, joka on haikein mielin lopettamassa yritystään mäellä. Vaihtoehtoja ei hänelle annettu, kun kaupunki päätti jatkosta. Joskus yrittäjän elämä on tosi kovaa, mutta eteenpäin on mentävä, sanoi jo se sitkeä muinainen mummo lumessa! Uusi vuosi ja uusi ravintola, onnea!

 

Elämä jatkuu metsässä ja tornimäellä. Tulee uusia jouluja ja uusia vuosia meille kaikille. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Suruja, iloja, retkiä, matkoja, lahjoja, ystäviä, vihamiehiä, yllätyksiä, kaikkea mahtuu pieneen ihmisen elämään. Olen joka vuosi joulun aikaan todella haikealla mielellä, kun ajattelen mennyttä vuotta. Taas yksi vuosi mennyt suruineen ja iloineen. Minulle joulu on rauhoittumista ja harrasta mietiskelyä perheen kanssa.  Mutta kaikesta huolimatta Hyvää Joulua ja Onnellisempaa uutta vuotta jokaiselle, joka jaksaa vielä lukea juttujani ja katsella kuviani.