Joulun odotusta
Maalla kasvaneena muistan, että marraskuussa helpotti. Peltotyöt ja puutarhatyöt oli tehty. Alkoi kekrin aika ja lepoaika. Sehän oli kuin juhlaa. Vanha äitini sanoi, ettei kukaan kärsinyt maalla ennen masennuksesta, vaan joku kaupunkituttava, joka ei keksinyt tekemistä. Maalla tehtiin käsitöitä, nautiskeltiin oleilusta, ulkoiltiin ja tietysti työt eläinten ja perheen kanssa piti hoitaa. Joulun jälkeen alkoi talvi ja sitten taas riitti aivan erilaista tekemistä. Valoa tulee joulun jälkeen nopeasti ja siitä osaa nauttia, kun ensin suomalaisella sisulla kestää pimeän ajan. Minne on sisu hävinnyt, pitäisikö aina olla helppoa? Miten emme kestä kaamosaikaa, kun vanhempamme kestivät sodat, puutteen, nälän, kivut, köyhyyden. Kun meillä on kaikkea, emme kestä enää mitään.
Ihmisiä tuntuu vaivaavan mikä milloinkin. Valon vähyys, liian lämmin, liian kylmä, lumi tai lumettomuus, sade, liian aikainen joulu tai liian myöhäinen, kiire. Mihinkään ei sopeuduta, aina valitetaan. Mikä meitä oikein vaivaa? Nyt tosiaan valitetaan, että joulu tulee liian aikaisin. Ei minusta, koska joulukoristelut, valot, joulumusiikki on kaunista katseltavaa. Tämän pimeän voi siten muuttaa mukavammaksi. Kyllä monet asiat vain muuttuvat, jos on tahtoa. Joulun odotus on kuin hyvän ja jännittävän matkan odotusta.
Kommentit