Kauppakeskuksia siellä ja täällä

Olen välillä pääkaupungissa, välillä savolaisessa kotikaupungissani ja välillä syntymäpaikkani koko ajan kutistumassa olevassa pienessä maaseutukaupungissa. Pienestä paikasta katoavat ensin ihmiset, sitten elämä ja lopuksi palvelut, jäljelle jää eläimet ja luonto. Sinne ei enää tule ostosparatiiseja, ainakaan jos väkiluku ei kasva. Yrittäjyys on maalla hukassa, intoa ja ideoita ei ole. Kotikaupungissani tavarataivaita tulee verkkaista tahtia, mutta kaikki tarpeelliset palvelut ja ostettavat tavarat kuitenkin löytyvät. Luksuskauppoja sinne ei kukaan kaipaa.

Mutta pääkaupunki - se elää omaa elämäänsä nyt kokeilemalla, miten paljon ihmiset kuluttavat ja viettävät aikaansa  ostoskeskuksissa. Sama on meno maailman metropoleissa. Vähälle aikaa on tullut Helsinkiin Redi, sitten Tripla ja Helsinki outlet sekä Muji. Riittääkö enää ostajia, kun turistienkaan varaan ei voi laskea. Aika ristiriitaista tämä kuluttamiseen houkuttelu ja ohjailu on, kun samaan aikaan puhutaan ilmaston muutoksesta ja kuluttamisen vähentämisestä. Itsekin meinaan sortua vieläkin turhiin houkutuksiin, nuorempana syyllistyin huomaamatta. Eilen kävin Kampin Mujissa ja totesin, ettei mitään uutta minulle siellä ollut. En tarvinnut mitään, joten läksin pois. Ajattelin, onko tämä joku uusi ajanviettotapa lorvia  kauppakeskuksissa, katsella tavaroita, tiloja ja ihmisiä. Joulukoristeita voi tietysti aina ihastella.  Jos jotain olisin tarvinnut, edullisen niskahartiahieronnan vaikkapa 15 min 20 eurolla tai päähieronnan. Sitä sieltä en saanut, joten menin taidemuseo HAMiin ja ah, kun sielu ja silmä lepäsi. Museokortti on hyvä keksintö, kun saa elämyksiä ja ajatuksia ilman ostamista. 

Yhtenä päivänä kävin sitten REDIssä. Minulla oli pieni lista, mitä palvelua tai pikkutavaraa tarvitsen kakkoskotiimme. Mitään ei löytynyt yhdestä paikasta, vaan sain juosta sinne ja tänne ja loput olisi pitänyt lähteä ostamaan jostain kaukaa. Tulihan siinä sitten liikuntaa ja kilometrejä sisätiloissa sadesäällä. (Kerran sadesäällä Portugalissa rouvien kanssa kierrettiin uusi kauppakeskus, tuli 10 km matkamittariin!) Eli, miksei ole enää vanhan ajan viisaita sekatavarakauppoja, joista saa vain just sen tarpeellisen pikkutavaran, mitä tavallinen ihminen kotona tarvitsee. Ruuat, vaatteet, urheiluvarusteet ja erikoistavara voivat olla omissa kaupoissaan, mutta kaikki muu pieni ja tarpeellinen. Kukahan keksisi uudelleen formaatin sekatavarakauppa. Se olisi varmasti menestys kauppakeskuksissa.

Mutta välillä onnistutaan. Oodi eli uusi hieno Helsingin olohuone ja kirjasto on parasta, mitä, keskustaan on tehty sen jälkeen, kun muutin pois Helsingistä. Siellä voivat opiskella, oleilla, lukea, syödä, kahvitella tai vain tavata kaikki kansankerrokset. Kun etsin kirjaa hyllystä, vieressäni etsi kirjaa ministeri.  Alakerrassa istuivat romanimyyjät. Lapsiperheille Oodi on ihanteellinen paikka, kun pienillä on tilaa liikkua, leikkiä, katsella ja lukea kirjoja. Ja Oodista näkyvät Eduskuntatalo, Musiikkitalo, Kansallismuseo suoraan ikkunoista. Ulkomaiset turistit huokailevat ja kuvaavat ihastuksissaan. Oodi on todella onnistunut olohuone. Lisää tämän tapaisia kohtaamispaikkoja kaikkialle Suomeen.

Kuluttamisessa  ja ostamisessa on tietysti puolensa ja puolensa. Jos emme osta kuin juuri sen tarpeellisen, monet menettävät työnsä. Kuluttamalla ja ostamisella saa näytettyä varallisuuden tason tai varattomuuden. Mikä olisi se järkevin tapa? Tulevaisuudessa ei varmasti tavaran ostaminen ole ainoa tapa kuluttaa rahojaan. Kauppakeskuksissa voisi olla paljon muutakin kuin kauppoja. Puoteja, joissa voi askarrella, tehdä jotain käsillään yms tai jotain aivan muuta! Mitä, sitä voisi innovoida. - Mielestäni kauppakeskukset ovat ajastaan jäljessä. Kierrätys on se teema, joka pitäisi näkyä. Kokonainen kerros kirppistavaraa, kierrätyspaikkoja, kenkien korjausta, vaatteiden korjausta ja ompelua, yms. Kukaan ei ole kysynyt, mitä palveluja kuluttaja todellakin haluaa. Joku päättää puolestamme, raha?