Last Christmas

Kävin eilen katsomassa ystäväni kanssa elokuvan Last Christmas. Ensin ajattelin, että se on hömppä-nyyhkyleffa, mutta olihan se sitäkin, mutta silti täynnä tärkeitä teemoja Lontoon ja suurkaupunkien ihmisten elämästä. Kadulla elävät kodittomat, maahanmuuttajat, brexit, joka kohta on totta, olivat elokuvan aiheita. Ja vakava sairaus, joka usein muuttaa ihmistä, niin tässäkin. Kodittomien yhteishenki voi olla hyvä, kun kaikki ovat samassa tilanteessa. Käsikirjoitus oli näyttelijä Emma Thompsonin, joka myös näytteli äidin osaa. Elokuva oli aika yllättävä, koska loppuratkaisu oli aika erikoinen, ja joku mietti, että katsojaa nyt kyllä huijattiin. Mutta elokuvassa kaikki on mahdollista. Käsikirjoitus on elokuvan tärkein osa ja tässä kyllä onnistuttiin. 

Eniten jäin kuitenkin miettimään niitä ihmisiä, joilla ei ole omaa kotia. Lontoossa heitä on paljon, mutta heitä on Suomessakin. Ihmisten pitäisi osata olla kiitollisia siitä, että on koti ja työpaikka. Tai jos ei ole työtä, on kuitenkin koti ja ruokaa. Monella on montakin kattoa päänsä päällä ja ruokaa yllin kyllin vaikka muille jakaa. Siksi on hyvä jouluna pysähtyä miettimään niitä, joilla ei ole paljon mitään. Auttaminen ja hyväntekeväisyys on tärkeää jouluna ja muulloinkin. Auta jotain lähellä olevaa pyyteettömästi, ei vain siksi, että saisi itselleen mielen rauhan.