Gran Canaria

Vuonna 1983 olimme ensimmäisellä oikealla etelän rantalomalla pienenä perheenä Kanarian saarilla. Olihan se valtavan mukavaa mennä kylmästä lämpimään keskellä talven pimeintä aikaa, kun Suomessa Helsingissä satoi vaan vettä. Silloin aloin ymmärtämään muuttolintuja, miksi ne lentävät uskomattomia matkoja kohti parempia säitä. Ihminen on varmaan linnun sukua ja kaipaa etelän lämpimään. Nythän on mahdollista vaihtaa maisemaa ison linnun sisällä eli lentokoneella. Ja vaikka poden jonkin asteista lentopelkoa,  on mukava aina vaihtaa maisemaa ja unohtaa tavallinen arki. Turbulenssi saa verenpaineeni aika lailla nousemaan ja koen jonkin asteista paniikkia ainakin pitkään jatkuvassa kovassa heittoisuudessa, jota tuli taas koettua oikein kunnolla, kun myrsky saapui ryminällä Atlannilta. Melkein kiljuin, kun kone vaappui koko ajan! Olihan se kyytiä, kun naiskapteeni yritti välillä rauhoitella ja onnistuikin siinä. Kerran aikaisemmin on tullut koettua sama kammottava tilanne Ateenasta tullessa ja siihen päälle vielä ensin monen tunnin odotus lentokentällä. Silloin kun pelkään lentäessä päätän aina, etten ikinä lennä enää. - Nyt ei kyllä huvita mennä pitkään aikaan minnekään, kun Corona jyllää. Paras pysyä kotimaan maisemissa. Vaikka voihan se tauti täälläkin iskeä. Mutta vähäksi aikaa on matkustushalut poissa ja noudatan viisaan pressamme neuvoa. Matkailen pakolliset kuviot kotimaassa. Kaikki huvimatkat saavat jäädä toistaiseksi.

Mutta vielä muistoissa Kanarian saarelle ja Playa del Inglesiin. Suhtaudun yleensä skeptisesti valmismatkoihin, mutta kaikki sujui nyt aika hyvin. Porukka oli fiksua, vain yksi humalikko lentokoneessa ja harmiton höpsö hänkin. Perillä hotelli oli lähellä rantaa. Puolihoidossa tulee ruokaa aamuin ja illoin todella runsaasti, päivän pärjää aika vähällä. Tuntui, että olimme kuin parhaassa palvelutalossa, kun suurin osa hotellin asukeista oli eläkeläisiä, mutta olihan siellä joku nuoripari ja lapsiperhekin. Mutta eihän se palvelu pahasta ole, kun kaikki muuten sujui. Ehdimme onneksi juuri pois saarelta, kun hiekkamyrskyt alkoivat. Calima tai sirocco, kuten siellä sanotaan ei paljon meitä vaivannut. Parina päivänä tuli vähän Afrikasta hiekkaa ja silloin lämpöä riitti iltapäivisin lähes 30! Etelän lomissa on parasta lämpö ja se, että tulee liikuttua paljon ulkona ja rannalla. Playassa en vain kovin välittänyt näistä nudistilaumoista, joita aikoinaan oli vain yksi pieni porukka hietikon laidalla. Nyt nuo nudistit täyttävät koko Maspalomasin kauniit hietikkoalueet ja juoksevat nakuina uimaan mereen yleisellä rantalenkkialueella, jossa tavalliset ihmiset lenkkeilevät. Mikäs on nuoria komeita ihmisiä katsoessa, mutta kun silmien edessä vilistävät vanhat ukot ja mummot. Piti tosiaan laittaa välillä silmät kiinni tai kääntää päänsä toisaalle. - Kyllähän suomalaisena on toisaalta tottunut saunaan ja kylpylöihin, mutta jotenkin tulee nudistirannoilla mieleen, mikä into on esitellä itseään nakuna. Onhan se selvästi ekshibitionismiä pahimmillaan tai parhaimmillaan. Itsensäpaljastamistyypit on enimmäkseen saksalaisia.

Kanarialla tutustuimme siellä talven eli marraskuusta maaliskuuhun asuvaan 88-vuotiaaseen suomalaiseen rouvaan. Hän asui viehättävässä rivitalossa, jossa asui muitakin suomalaisia. Onhan se paljon helpompaa olla auringossa ja lämpimässä, ulkoilla paljon ja nauttia kesästä vanhana, kuin rämpiä täällä kylmässä. Ainut rasite on pitkä lentomatka. - Kanaria on paljon muutakin kuin ranta. Siellä on upea luonto, mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa, pääkaupungin Las Palmasin runsas kulttuuritarjonta. Musiikkia, flamencoa, meri. Mutta kokonaan en muuttaisi tuonne saakka, kun tulee kovin ikävä omaa loskaa ja talvea. Ja omia lähipiirin rakkaita ihmisiä.