Nyt on aikaa...

 
Nyt on aikaa...vaikkapa kirjoittaa.  Suuri ja käsittämätön selviytymistapahtuma on nyt menossa  maapallolla. Ensin oltiin huolissaan ilmastosta, mikä oli aivan oikein. Nyt ollaan huolissaan pandemian takia kaikesta; ihmisistä, läheisistä, lapsista, nuorista, vanhuksista, työpaikoista, taloudesta, köyhyydestä, jaksamisesta, mielenterveydestä, lääkäreistä, hoitajista, sairaalapaikoista  ja  eniten tietysti itsestämme....luettelo on aivan loputon. Sanotaan, että lapset ja nuoret ovat maailman parhaita selviytyjiä ja niinhän he ovatkin, kun heitä tuetaan kasvussa ja kehityksessä eikä rasiteta liikaa tämän hetkisen maailman murheilla. Myönteistä ilmapiiriä voi luoda kotikaranteenissakin. Oma mieli voi olla jossain muualla, mutta turha lapsia ja nuoria on kuormittaa murheilla, he yleensä selviytyvät. Pää pysyy kasassa, kun tekee jotain muuta kuin seuraa koko ajan epätodelliselta tuntuvaa uutistulvaa. Hissukkaelämässä on hyvätkin puolensa. Voi tehdä sitä, mitä ei ole pitkään aikaan ehtinyt tekemään kotona. Jokaisella on suosikkipuuhansa. Nyt sen kimppuun.



Olemmehan me ihmisetkin olleet aina aikamoisia selviytyjiä tässä maailman kaikkeudessa, vaikka välillä ollaan murheiden alhossa tai sotien, sairauksien suossa ja koettelemukset seuraavat toisiaan, niin aina vain  taas noustaan. Ihminen on ihmeellinen sopeutuja ja innovaattori tiukassa paikassa. Sopeudumme kaikenlaisiin oloihin. Köyhyyteen tai puutteeseen. Toiset asuvat liian kuumissa ilmastoissa, toiset todella kylmissä paikoissa. Luontokin sopeutuu ja eläimet. Tuskin tämäkään on se kuuluisa maailmanloppu. Ihmisiä kuolee, on kuollut ennenkin. Sodissa, nälänhädässä, tauteihin. Sen verran uskon vielä ihmisyyteen, että joku lääke tähänkin löytyy...tai sitten rokote. Kilpailu siitä, kuka keksii ensin, on tavallaan hyvä asia. Kaiken maailman pessimistit ja ennustajat voisivat olla nyt hiljaa. Jos emme usko tulevaisuuteen, se tuhoaa elämän. Usko - Toivo - Rakkaus. Ne pitävät tämän koko ajan kutistuvan maailman pystyssä. Usko parempaan tulevaisuuteen. Toivossa on hyvä elää. Rakkautta ei ole koskaan liikaa.  - Valokuvat ovat viime kevään retkestä Italian Bergamoon.

 




 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät keikkuen tulevi

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!