Nyt on aikaa...
Olemmehan me ihmisetkin olleet aina aikamoisia selviytyjiä tässä maailman kaikkeudessa, vaikka välillä ollaan murheiden alhossa tai sotien, sairauksien suossa ja koettelemukset seuraavat toisiaan, niin aina vain taas noustaan. Ihminen on ihmeellinen sopeutuja ja innovaattori tiukassa paikassa. Sopeudumme kaikenlaisiin oloihin. Köyhyyteen tai puutteeseen. Toiset asuvat liian kuumissa ilmastoissa, toiset todella kylmissä paikoissa. Luontokin sopeutuu ja eläimet. Tuskin tämäkään on se kuuluisa maailmanloppu. Ihmisiä kuolee, on kuollut ennenkin. Sodissa, nälänhädässä, tauteihin. Sen verran uskon vielä ihmisyyteen, että joku lääke tähänkin löytyy...tai sitten rokote. Kilpailu siitä, kuka keksii ensin, on tavallaan hyvä asia. Kaiken maailman pessimistit ja ennustajat voisivat olla nyt hiljaa. Jos emme usko tulevaisuuteen, se tuhoaa elämän. Usko - Toivo - Rakkaus. Ne pitävät tämän koko ajan kutistuvan maailman pystyssä. Usko parempaan tulevaisuuteen. Toivossa on hyvä elää. Rakkautta ei ole koskaan liikaa. - Valokuvat ovat viime kevään retkestä Italian Bergamoon.
Kommentit