Palmusunnuntaina

Hyvää Palmusunnuntaita tänä koronavuonna 2020! - Voi kun sitä kaipaa jo normaalia elämää ja pikkunoitiakin. Kun edes näkisi yhden. Onhan tämä ihmisikävää, varmaan monella muullakin. Nyt sen huomaa, miten tärkeitä ovat kaikki ihmiset. Ympärillä ja arjessa olevat, kaikenlaiset tyypit ja kaiken luontoiset, jopa ilkeät ja vihaiset,  huutavat vauvat, leikkivät lapset, mekastavat nuoret, vanhat, suomalaiset ja ulkomaiset. Että ihan vaan jos näkisi ja kuulisi ihmisten olevan jossain, yhä elossa, lasten äänet ja kiljumiset ja autojen äänet, sitä kaikkea kaipaan. - Tietysti eniten kaipaamme nyt läheisiä eli perheemme jäseniä, lapsiamme ja lasten lapsia, kun he ovat siellä kaukana rajan takana. Suurin osa meistä ihmisistä on sosiaalisia ja emmekä viihdy yksin, kuten Marketta Horn, josta luin juuri lehdestä. Ei hänkään, entinen hienostorouva aina halua olla yksin koko ajan maailmaa pelastaessaan.  Onhan niitäkin, jotka karttavat tosia ja viihtyvät omassa olomuodossaan, mutta aika vähän varmaan niitä ihmisiä loppujen lopuksi on.

Hyytävä ja jatkuva hiljaisuus tuntuu raskaalta. Minulle riittää, kun käyn joskus lenkillä metsässä tai mökillä hiljaisuudessa, mutta kyllä elämän äänet kuuluvat aitoon oikeaan elämääni. Miten kauan tätä jatkuu? Loppuuko Uudenmaan eristys jo 19.4.? Siihen on tosi pitkä aika. Vielä ainakin 14 päivää, mutta luulen että ainakin huhtikuun loppuun. Milloin uskallamme  mennä lastemme perheiden luokse rajan taakse? Räjähtääkö epidemia taas vai hiipuuko virus? Kukaan ei tiedä eikä kukaan anna vastauksia. Kyllä on ikävää tämä epätietoisuus. Tietoa on monenlaista. Joku artikkeli väitti, että virus on karannut laboratoriosta. Sekin on mahdollista. Kauhuskenaarioita  riittää. Tulevaisuus pelottaa! Ollaan kaikki kuin scifi-leffassa. Mutta Suomen tilanne on parempi kuin naapurimaiden.

Tekemistä silti riittää kotona. On leipomista, ruuanlaittoa, pääsiäisaskarteluja, maalaamista, ompelua, lukemista, kirjoittamista, puutarhatöitä, mökkitöitä. Loputon painajaismainen lista tekemätöntä työtä joka nurkassa, mutta intoa ei ole tehdä koko ajan jotain hyödyllistä.