Facebook, Instagram, Twitter, YouTube, whats up, tik tok, jne...netin kummallinen maailma

Somemaailma alkaa olla täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta, joka vie koko ajan yhä enemmän ihmisten aikaa. Sormet näppäilevät koko ajan sinne tänne sovelluksesta toiseen. Nuoret ja jopa vanhemmatkin kulkevat naama kiinni kännykässä ja oikea elämä lipuu samalla ohi. Istutaan ja ihmetellään. Mihin tässä ollaan menossa? Hirvittää ja kauhistuttaa koko tulevaisuus. Onhan nettimaailmassa paljon hyvääkin, mutta mielestäni erittäin paljon pahaa ja ehdottomasti tarpeetonta. Pitääkö kaikille jakaa kaikkea tietoa vaikkapa omasta elämästään? Mitä varten ja miksi? Ketä jaksaa kiinnostaa kaikkien marja- tai sienisaaliit syksyllä? Tai joku matka jonnekin? Ja sitten odotellaan niitä tykkäyksiä. Facebookista on tullut keskinäisen kehumisen kerho. Ähkyähän tästä valtavasta jatkuvasta tietotulvasta vain saa. Miten joku jaksaa seurata 1000 tai kahdentuhannen kaverinsa päivityksiä? Facebook tukehtuu varmaan vähitellen omaan lihavuuteensa. Verkkomaailma imaisee ihmiset tiukemmalle ja he huomaavat sen mielettömyyden lopulta, toivottavasti. Kuvaähky, uutisähky, infoähky. Kohta ihmiset ovat kuin robotteja, jotka säntäilevät elämässään koneiden tavoin.  Sen ymmärrän, jos haetaan tietoa tapahtumista ja informaatiota asiasta, joka sekin voi olla netissä joskus aivan väärää. Itse luen eniten eri lehtien artikkeleita tai haen harrastusjuttuihini tietoa tai ideoita. E-kirjat ovat myös tulleet tutuksi pandemian aikana. Laitan yleensä nettiin vain luontokuviani, en koskaan lasteni tai lastenlasten kuvia. Facebookista ja Instagramista on tullut myös varsinainen vakoiluväline. Miltä tuntuu ex-kumppanista, kun uusi kumppani jakaa kuvia ihanasta elämästään uuden puolisonsa kanssa. Netti palvelee tietysti hyvin yrittäjiä riippuen yrityksen alasta. Onhan se monelle tärkeä työväline.  Mutta kohtuus kaikessa. 

Olen tietoisesti vähentänyt kesällä minimiin kaikenlaisen somen käytön. Hyvin se onnistuu, kun on todella paljon muutakin tekemistä. Lapset ja lasten lapset, ystävät, suku, mökkielämä, puutarha ja monet harrastukset vievät aikaani. Monet hyvät ystäväni eivät käytä aikaansa tietokoneen tai kännykän vilkuiluun ollenkaan. Useimmat eivät kuulu edes Facebookiin tai Instagramiin ja hekin ovat aivan oikeita eläviä ihmisiä. Some aiheuttaa monelle aika pahaa riippuvuutta. Miksi pitää olla mielipide joka asiasta Twitterissä tai raportoida jokapäiväiset tekemiset Facebookiin? Tutkimusten mukaan Facebookissa on jatkuvaa kiusaamista, samoin whatsup-ryhmissä, varsinkin nuorilla. Miten moni on pahoittanut mielensä, kun poistetaan kaverilistalta tai suljetaan ulos. Nykymaailman kaikista pahin kiusaaminen tapahtuu netissä. - Eräs kaverini uhkasi sulkea ulos kaikki kaverit, jotka eivät ilmoita olevansa olemassa, no siitä vaan. 

Nuorten kännykkäriippuvuus saattaa olla vaikea ongelma perheessä. Montakohan riitaa kännykkä on aiheuttanut murkkujen kotona? Onneksi nuoruudessani oli vain tavallinen pöytäpuhelin. Tavattiin ihan oikeasti kavereita, eikä netissä. Luulisi, että ihmiset väsyvät jatkuvaan raportointiin elämästään. Informaatiopaikkana netti on hyvä, tapahtumista ja uutisista saa nopean tiedon. Ja sitten ne tykkäämiset, niitä kun sitten odotellaan ja petytään, kun sekään ei tykännyt! 

Mutta elämäni oudoin ja ikävin Facebook-juttu minulle tapahtui muutama vuosi sitten, kun pyysin lausuntoa kunnan virkamieheltä minulle tärkeän rakennuksen purkamisesta tai oikeastaan sen estämisestä. Virkamies lähetti minulle yhteydenottoni jälkeen Facebook-kaveripyynnön! Torppasin pöyristyneenä vaistomaisesti pyynnön, mutta samalla hiipi mieleen ajatus, että näinkö siellä pikkukunnassa tosiaan asioista päätetään. Huh-huh! Ei voi olla totta! Ja kielteinen lausuntohan sieltä tuli muutaman viikon päästä, kun en ryhtynyt facebook-kaveriksi. Harmi, kun en säästänyt pyyntöä, niin olisin voinut kuulema esittää sen todisteena  lautakunnalle ja saada lausunnon kumoon. Tai miksen hyväksynyt pyyntöä? Ja laittanut tämän kaverin pois kaverilistaltani myöhemmin. En vaan todellakaan pystynyt! Siihen kaveripeliin en lähtenyt mukaan, koska se oli mielestäni niin ala-arvoista ja erittäin  epävirkamiesmäistä touhua. Nyt se on myöhäistä, kun arvokas rakennus on valitettavasti purettu. Kyllä harmittaa tosi paljon ja masentaa koko juttu! Yksi sormen painallus voi olla kuin pommi sodassa eli tuhota hyvän tarkoituksen! Lumipalloefekti toteutui tässä tapauksessa täysin.  -  Suhteillahan sitä hoidellaan asioita kuten monesti on ollut tapana, mutta että tälläkin tavalla facebookin avulla! En voi ymmärtää. Maailmassa on monta outoa ja kummallista tarinaa, joita ei voi aina edes uskoa todeksi. 

Vanha kotitalo

Nettimaailman yksi hyvä puoli on asioiden saama julkisuus. Se on auttanut monia, kuten vaikkapa tämä meetoo-kampanja. Monen tahon tärkeä asia on tullut julkisuuteen nopeasti ja se on saatu korjattua. Toivottavasti tämänkin jutun lukee mahdollisimman moni ja miettii, mitä ihmettä facebook-suhteilla voi saada aikaan! - P.S. Mukavaa, kun juttujani luetaan ahkeraan. Joitakin juttujani on luettu jopa lähes 6000 kertaa ja aika montaa tarinaa tuhat kertaa!! Eli blogit kiinnostavat ja sillä tavoin saa asioita esille.