Naisansa!

HS:n jutussa...muutama viikko sitten useampi tutkija pitää kotihoidon tukea naisansana! Jäin oikein miettimään asiaa. Jopas nyt jotakin. Olenko minäkin ollut naisansassa, kun olen syntynyt naiseksi, tulin äidiksi ja hoidin lapsia välillä kotona kotihoidon tuen turvin? Enpäs ole tajunnutkaan! Mitä kaikkea olisinkaan tehnyt, jos olisin ollut mies! Mutta mikä on miesansa, sekin täytyy olla olemassa, jos on naisansa. Jälkeenpäin olen oikein tyytyväinen, että olin ansassa, olisin ollut pitempäänkin, mutta ei ollut mahdollisuutta. 

Eikös se ole valinnanvapautta, että voi mennä töihin tai voi olla lasten kanssa vaikkapa pitempään kotona ja varsinkin silloin, jos lapsia on perheessä jo useampi. En ymmärrä yhtään sitä, että kaikkien naisten pitäisi edetä samaan aikaan kovaa vauhtia uralla, kun lapset ovat pieniä. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Lapset ensin ja sitten työ, jos talous antaa vain sen mahdollisuuden. Suomessa ollaan menossa vaaralliseen suuntaan, kun kaikki naiset halutaan mahdollisimman nopeasti lasten syntymän jälkeen työelämään. Kun on saavutettu kotihoidon tuki, miksi se pitäisi ottaa nyt sitten pois, kuten Helsingissä ainakin supistetaan. Kovaa on työelämän maailma. Ei ole ihme, jos naisia ja nimenomaan äitejä loppuunpalaa. Stressi kotona lisääntyy heti, kun työ- ja hoitopäivät määräävät elämän tahdin, eikä juuri hengähdystaukoa ole, ellei sitten koe kotonaoloa uuvuttavaksi ja työpaikkaa lepokodiksi. Mutta ollaanhan me kaikki erilaisia, toinen jaksaa paremmin tiukan uran ja lapset, toinen ei. Ja arvot ovat ihmisillä erilaiset ja tilanteet moninaiset. Tottahan koulutetut naiset haluavat heti töihin, kun mahdollista, senkin ymmärtää. Ja kyllähän isäkin voi olla kotona, onko se sitten se miesansa. Mikä on miesansa, niinpä? Kun tarkemmin mietin, kaikkihan me ollaan jossain ansassa. Kuka on vapaa? Ei kukaan! Olisi tietysi ihannetilanne olla vapaa, mutta kaikilla meillä on velvoitteita yms. Vapautta koen todella harvoin.

Kotihoidon tuki tehtiin aikoinaan siihen tarpeeseen, mihin sitä toivottiin eli vaihtoehdoksi lasten hoitamisen eri muodoille. Päiväkotipaikka maksaa kunnalle ja valtiolle enemmän kuin kotihoitopaikka. Ei työelämä voi tarvita naisia heti lasten pienenä ollessa, elleivät naiset itse sitä nimenomaan halua ja tietysti jos nainen on parempipalkkainen kuin mies. Meille se ei käynyt, koska mieheni yritystä ei voinut jättää muiden hoitoon. Vaihtoehtoja ei ollut, joten olin kai sitten tyytyväisenä naisansassa. En yhtään kadehtinut miestäni. 

Tämä tuntuu olevan taas tätä juupas-eipäs puoluepolitiikkaa monessa asiassa. Jos joku on hoitovapaalla, hän antaa useimmiten toiselle ihmiselle mahdollisuuden työhön, jota moni nuori kaipaa valmistuttuaan. Nyt ollaan tämän hallituksen aikana viemässä tai supistamassa hoitovapaat, kotitalousvähennys, turvetuotanto (vaikka Helsingissä poltetaan surutta mustaa kivihiiltä!), hakkuita vastutetaan, vaikka puuta tarvitaan moneen uuteen innovaatioon. Turvetta ja puuta tuodaan sitten itänaapurista, sehän on se viisas ratkaisu! Ja entäs tuo autoilu. Verotetaan enemmän polttomoottoriautoja ja yritetään saada kaikki käyttämään sähköautoja. Ei kaikilla ole siihen varaa, eikä tankkausasemia ole maaseudulla tarpeeksi. Akut ovat varsinaisia ongelmasaasteita ja ne kauheat akkutehtaat. Ja entäs pakkaset, kun pitää lomareissua suunnitella, kyllä ei ole helppoa sähköautoparalla. Tuntuu, että realismia kaivataan päätösten tekoon.  Kohta on ne kuntavaalit, ketähän sitä oikein äänestäisi?