Äiti

Äiti, se jokaiselle tärkein ihminen, ainakin elämän alussa ja useimmiten koko elämän ajan. Oma, hyvin rakas äitini on jo 92-vuotias ja elää elämänsä viimeisiä vuosiaan. Hän on äiti, mummi ja isoäiti. Lapsia hänellä oli viisi, joista yksi menehtyi aivan liian aikaisin, mikä oli äidille  kova paikka ja suuri suru vieläkin. Lapsenlapsia on kolmetoista ja neljättäkin polvea jo yhdeksän lasta. Hän on nähnyt ja kokenut paljon. Elämän viisautta hänellä on paljon ja erityisesti sydämen sivistystä. Äitini elämä on ollut aika seikkailua ja selviytymistä alusta asti. Ensin hän selvisi perheineen talvisodasta, evakkoajasta ja sitten piti aloittaa perheen kanssa uusi elämä, kun kotitila jäi rajan taakse. Sitten tuli jatkosota ja uudelleen evakkoon samalla peläten, säilyykö uusikaan isän ostama kotitila rajan tuntumassa. Pelko kasvatti varmaan pelottomaksi ja selviytyjäksi. Piti vain uskoa parempiin aikoihin, aivan kuten nyt, kun pandemia jyllää. Sodan jälkeen alkoi uusi aika. Paljon oli menetetty ja piti rakentaa kaikki uudelleen. 

Sitkeydellä ja yrittämisellä rakentui monen muunkin elämä paremmaksi heti sodan jälkeen. Uskottiin parempaan huomiseen ja yhteishenki oli kova. Autettiin sukulaisia ja naapureita, turhista asioista  ei riidelty. Lapsia syntyi sodan jälkeiseen maahamme ennätysmääriä. Sekin oli tavallaan uudelleen rakentamista ja tulevaisuuteen uskomista. Perheet olivat suuria ja silti äidit jaksoivat. Monet äidit tukivat sodassa vammautuneita puolisoitaan, kun useat miehet olivat vammautuneet joko fyysisesti tai mieleltään. Äidit olivat perheissä vahvoja ja jaksavia, sekin vei elämää paljon eteenpäin. Omassa lapsuuden ympäristössäni näin paljon vahvoja perheiden äitejä, jotka pitivät suuretkin perheet kasassa. Lapsista tuli usein menestyjiä vahvojen äitien kannustuksella. 

Oman äitini elämä on ollut elämistä monessa paikassa, nyt hän on palvelukodissa. Muutto ei ole ollut helppoa, kun joutuu aivan uuteen ympäristöön vanhana ja joutuu jättämään rakkaan kotinsa. Ikävä kotiin on tosi kova. Onneksi hän pääsee vielä käymään kotonaan silloin tällöin. Järki ja muisti toimivat, mutta fysiikka on rapistunut jo aikoinaan raskaassa maataloustyössä. Yksin kotona ei ole enää turvallista. Olen kirjoittanut äitini elämänkertaa muistiin kahden vuoden ajan ja elänyt samalla hänen elämäänsä läpi. Aika erilaista oli perheiden elämä lähes sata vuotta sitten. Paljon oli hyvää siinäkin ajassa.