Koronaa koko pitkä ja raskas vuosi

Korona vaikuttaa nyt kyllä aivan kaikkeen. Se vaikuttaa koko yhteiskuntaamme, koko maailmaan. Se vaikuttaa kulttuuriin, kirjallisuuteen, elokuviin, taiteisiin, teatteriin, ihan kaikkeen, mitä me teemme. Se vaikuttaa kauppaan, yrittämiseen, kulutukseen, matkailuun, ihmismieleen, perheisiin, ihmissuhteisiin, harrastuksiin, arvoihin ja elämänasenteisiin. Vanhuksiin ja lapsiin, kaikkiin, vaikka joku ei sitä halua myöntää ja kuuleepa välillä jonkun sanovan, ettei se tauti haittaa yhtään elämää. Välillä tuntuu, onko tämä kaikki edes totta, missä maailmassa nyt elämme. Onkohan tämä kaikki vain jotain pahaa painajaisunta?

Kun nyt on mennyt jo yli vuosi tässä kauheassa koronan kuristuksessa, huomaan itsekin jo muuttuneeni ihmisenä  välillä aika apaattiseksi, surulliseksi ja vakavaksi. Ei paljon naurata eikä hymyilytä tämä elämä - välillä. Kun kaikki muutkin maailman ja monet omat suuret ja pienet murheet pakkaavat raskaana päälle, on ollut välillä ongelmia jaksamisen kanssa.  Onneksi on vielä ollut joitakin tärkeitä asioita elämässä, joiden avulla olen jaksanut pysyä pinnalla ja sinnitellä eteenpäin. Voimia ja valoa tuo kevät tai toive paremmista ajoista. 

Vuosi sitten keväällä olin aivan paniikissa, kun ei voinut tietää, miten elämä tästä jatkuu. Hieman on rauhoittanut tieto, että ehkä saamme joskus muutaman kuukauden sisällä molemmat rokotteet. On sopeuduttu pikku hiljaa, kun on ollut pakko. Eniten kaipaan vapautta, maskittomia ihmisiä ja heidän tapaamistaan, kulttuuria ja sosiaalista elämää, matkustelua ja normaalia liikkumista, edes jonnekin rajojen ulkopuolelle. Italia on se ehdoton ykköstoiveemme, lempimaamme, sinne jos pääsisi. Kuulin muuten, että hyvän ystäväni vanha lähisukulainen Italiassa oli kuollut koronaan, kun ei hän mennyt rokotukseen, vaikka se oli jo saatavilla hänelle. Hän ei ehkä uskonut koronaan. Surullista, että niitäkin ihmisiä on myös Suomessa, jopa omassa tuttavapiirissämme. Ihmisiä, jotka eivät aio ottaa rokotetta. Minusta jokaisen valveutuneen ihmisen pitäisi ottaa rokote. 

Voi kun tämä koronapiina kuitenkin jo loppuisi. Alkaa jo väsyttää kaikki jokapäiväinen uutisointi aina vaan koronasta. Korona siellä ja korona täällä. Kolmas tai neljäs aalto jyllää nyt kaikkialla, mutta ainoa lohtu on se, että kaikki me pallontallaajat ollaan nyt samassa tilanteessa, jos se lohtu on sekään. Ei voi matkustaa, ei voi shoppailla, ei voi kokoontua. - Mutta ulkoilla voi. Samalla unohtuvat ikävät asiat. Olenkin hiihtänyt talvella enemmän kuin aikoihin ympäri maata eri paikoissa, kiitänyt jäätiellä potkukelkalla, kävellyt ja kävellyt. Tutkinut luontoa, bongaillut lintuja, Kirjoja on tullut luettua enemmän kuin pitkään aikaan, kaappeja taas saa siivota, kun kevään valo työntyy ilkeästi vinoillen sisälle. Ennen en katsonut kovinkaan paljon telkkaria, nyt olen seurannut useita ohjelmia, yleensä luonto-, ruoka- ja matkaohjelmia. Mutta paras ajankulu on ollut Netflix. Olen katsonut useita elokuvia ja sarjoja, tietysti Crownin ja Virgin Riverin, joka oli aika hyvä kuvaus pikku kaupungin elämästä ja sen kaikkitietävistä ihmisistä. 

Onneksi kesä on tulossa ja saa tehdä edes mielessään kesäajan suunnitelmia. Ja mökille, sinne taas suunnataan. Puutarha ja mökkiniemi ovatkin puuhamaitamme, jossa elämän pienet ja suuret murheet kaikkoavat ainakin hetkeksi mielestä.