Siipirikko

Kuvasin kesällä perhosia kotona puutahassamme ja mökillä luonnonniityillä. Perhoset ovat aika vaikeita kuvattavia. Mökillä näin tänä kesänä ensimmäisen kerran suuria, kauniita keisarinviitta-perhosia. Kun ilmastomme lämpenee, tulee varmaan lisää näitä suuria kauniita perhosia.  Kun aloin seurata yhden keisarinviitan lentoa saunan ja aitan luona kamerani kanssa, huomasin, että se ressukka olikin siipirikko. Näin sen useana päivänä ja sain vaivoin kuvan. Mutta sitten se katosi, kai kuoli siipensä loppuun käytettyään. - Tänä kesänä olen tuntenut itsenikin väsyneeksi siipirikoksi. Olen ollut kuin seiniin törmäilevä kesäperhonen, joka on saanut pahasti matkoillaan siipeensä. Ehkä sitten joku yritti haukata tuonkin keisarinviitta-perhosen ruuakseen. Räpyttelyni on välillä ollut vaikeaa, eikä oikein mikään enää onnistu niinkuin ennen. 

Töitä en ole ole voinut tehdä täysipainoisesti, kun ole raajarikko. Kaikki fyysinen työ on ollut aika vaikeaa ja on vieläkin, vaikka onnettomuudestani on jo yli kolme kuukautta. Mieli on ollut maassa ja koronakin piinaa vaan edelleen. Miten kaikki voi mennä välillä elämässä niin täysin pieleen? Kun olen käynyt läpi kaksi leikkausta kesän aikana, kunto on laskenut ja jaksamisessa on ollut paljon ongelmia. Kaikki on tuntunut raskaalta pinnistelyltä päivästä toiseen. On kuin olisi lasti kiviä sydämessä.

Kesän lopuksi vanha rakas, ihanan lempeä, kaunis viisas  äitini nukkui pois nopeasti. Suren ja ikävöin hiljaa tätä kaikkea itsekseni. Olihan hän jo yli 92 vuotta vanha, mutta kuitenkin suru iski todella kovasti. Äiti, se paras ja läheisin ihminen maailmassa, niin oli ainakin minulla. Välillä itkettää ja mieli on surua, kaipausta ja murhetta täynnä. Mielessä pyörivät vain kaikki hänen loppuelämänsä ajan yhteiset keskustelumme ja monet ajatukset, joita vaihdoimme joka päivä. Viimeisenä yhteisenä viikonloppuna kävimme myös hyvin pitkiä keskusteluja, koska äitini oli henkisesti hyvin virkeä loppuun saakka. Hän oli valmis lähtemään, mutta rakasti silti elämää. Hän rakasti pitkiä keskusteluja ihmisten kanssa, pohdintoja  ja vahtoi mielellään mielipiteitä. Hän oli ajattelija, filosofi, elämän arvojen suuri pohdiskelija, mutta myös työssään todellinen tekijä. Ehkä kahden sodan kokenut veteraanievakko ymmärsi vähän enemmän elämää ja sen arvoja.