Suomi Natoon sukkelaan!

On niin ihmeellistä vatulointia tämä Natoon meno kuin olla voi tällä hetkellä. Ollako vai eikö olla? Mennäkö vai eikö mennä? Liittyäkö vai ei? Eikös Suomen historia ole jo osoittanut meidän itäisen naapurimme historian ja tavat? Missä on päättäjien rohkeus ja selkäranka? Epäröinti ja jatkuva puntarointi vain pahentaa tilannetta. Putin joukkoineen pelottelee pieniä naapurimaitaan ja se pelon lietsonta onkin hänen tarkoituksensa. Kyllä Suomen on näytettävä omat kaapin paikkansa ja oltava nyt todella vahvana. Miten kävi Ukrainan, mutta entäs Viro. Tajusivat sentään virolaiset tehdä jotain oman turvallisuutensa eteen. Heillä on niin kova historia, että se opetti. Miksi ollaan vain edelleenkin niin sinisilmäisiä ja hyväuskoisia. Tietenkään kaikki venäläiset eivät kannata sotaa, mutta vallassa oleva pieni porukka on nyt saanut päähänsä lähteä uhoamaan oikein kunnolla. Propaganda naapurissa on uskomatonta. Mitenhän pitkälle siellä mennään kaikissa kielloissa, ilmiannoissa ja pelottelussa? 

Miten on mahdollista, että eletään 2000-lukua ja sodalla on vieläkin tuollaiset piirteet? Tapetaan, isketään ohjuksilla, tuhotaan kaikki tärkeät kohteet. Ajetaan ihmiset kodeistaan. Isät ja pojat sotimaan, äidit ja lapset pakoon. Venäjä ei ole enää sivistysvaltio, se on vajonnut jonnekin, mikä on uskomatonta. Kuuluin nuorena Rauhanpuolustajiin ja kannon takissani kyyhkysmerkkiä ylpeänä. Uskoin rauhaan, ihanteisiin ja ihmisiin. Vuosien aikana ihanteet ja usko ihmisyyteen ovat romahtaneet monta kertaa. Nyt NATO on mielestäni paras rauhan tae. Sen pitäisikin markkinoida itsensä enemmän rauhanjärjestönä, joka haluaa kansoille itsenäisyyttä ja rauhaa.