Testamentti

Kevät toi kovan myrskyn!

- Kun rakas äitini menehtyi viime kesänä, tuli ensin suru ja sen jälkeen paperityöt. Sisaruksista vanhimpana jouduin tekemään kaiken perunkirjoitukseen liittyvän työn, toisaalta vapaaehtoisesti, koska minulle paperityöt eivät ole kovin vieraita. - Kaikki sujui hyvin, kunnes äitini ja isäni keskinäistä testamenttia ei löytynytkään pankista, vaikka sen äiti oli monta kertaa kertonut. Pankkitililläkin näkyi maksu toimitusmaksu, jonka oletin olevan ilman muuta testamentin säilytysmaksu. Kun otin paikalliseen pankkiin yhteyttä, he ilmoittivat, ettei testamenttia ole siellä. Kysyin toisenkin kerran ja ihmettelin, miten se on mahdollista, senhän pitää olla siellä! Sen jälkeen alkoi minun suurin työni, kun kävin läpi kolme pahvilaatikollista papereita kahteen kolmeen kertaan.  Sitten ajoin pari kertaa äitini kotiin ja tutkin kaikki mahdolliset paikat. Mieheni kanssa jopa katsoimme kirjahyllyn taustat ja huonekalujen taakse. Työtunteja kertyi ja kertyi etsintätyössä. Ihmettelin, miten se oli mahdollista, kun äidilläni oli kaikki paperit hienossa järjestyksessä. Mustassa salkussa olivat tärkeimmät paperit, kuten hän minulle kertoi ennen kuolemaansa. No, kaksi viikkoa ennen perunkirjoituksista pankista ilmoitettiin, että testamentti olikin löytynyt, muta isäni nimellä. Isäni kuolemasta oli kuitenkin kymmenen vuotta ja isäni nimi oli kaikissa äitini papereissa. Olin oikeasti vihainen, kun tein turhaa työtä niin paljon. Kyllä pankin olisi pitänyt huolehtia siitä, että katsovat myös isäni nimellä olevat paperit. Nyt kuitenkin näkyy tiliotteessa testamenttimaksu erikseen. 

Eipä asia ole vielä lopullisesti selvä. Nyt kun kaikki muut perilliset ovat hyväksyneet testamentin, tulikin yksi pieni soraääni. Tämä jälkeläinen käyttää nyt ruksivaltaansa ja moittii äitini ja isäni sekä veljeni yhdessä hartaasti tekemää testamenttia ja kyseenalaistaa testamentin laillisuuden. Asia pitkittyy näin ja tuleehan siitä perikunnalle lisälaskua, kun pitää hakea erikseen laillisuustodistusta käräjäikeudesta. Minusta tämä on loukkaus jo edesmenneitä vanhempiani ja veljeäni kohtaan. He tekivät asiantuntijoiden kanssa huolella mietittyään testamentin, jonka me  lapset hyväksyimme. Mitähän vanhempani ja veljeni sanoisivat asiaan? - Minua asia käytännössä ei haittaa lainkaan. Laskut talon kuluista menevät suoralaskuina ja pärjäämme hyvin ilman perintöjä jokainen. Mutta menehtyneiden vanhempieni ja veljeni puolesta olen surullinen, kun heidän muistoaan ja tekemäänsä testamenttia ei kunnioiteta, vaan kyseenalaistetaan sen laillisuus. Kaikkea sitä kokee, kun tarpeeksi elää. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, joita voi vain kummastella ja ihmetellä, että mitähän tuokin nyt oikein tarkoittaa.