LOVE ALL


Tein teininä itse julisteita huoneeseeni, jonka jaoimme siskoni kanssa. Maalasin isolle paperille kerran LOVE ALL. Kuvittelin, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan aina hyviä, eivät halua sotia, eivät vihaa toisiaan ainakaan pitkän aikaa, osaavat antaa anteeksi, osaavat pyytää anteeksi. Kotona olimme saaneet todella paljon rakkautta vanhemmiltamme, joten kai optimistinen elämän asenteeni johtui paljon siitäkin. Sitten nuorempi siskoni pudotti minut ihannemaailmastani, kun sanoi, ettei se ole mahdollista tuo Love all. Aloin itkemään ja sanoi, miksei. Hän oli kai realisti. Minä ikuinen optimisti. Silti haluan yhä uskoa ihmiseen ja hyvyyteen. Olen lapsellinen naivisti vieläkin, enkä halua aikuistua kyyniseksi tylsyydeksi. 

Edelleenkin uskon ihmisten pohjimmaiseen hyvyyteen. Se on vienyt minua elämässä eteenpäin. Ja vie edelleenkin. Kuvittelen ja uskon, että kaikki me haluamme olla sovussa. Haluamme sopia riidat, lopettaa sodat. Olen elämäni aikani pettynyt ja itkenyt sitä monta kertaa edelleenkin, kun näin ei olekaan. Miksi ei voida elää sovussa? Silloihan saa todella paljon enemmän elämältä kaikkea runsain mitoin. Viha tappaa tunteet, syövyttää sisimpämme, saa naaman kovaksi ja tympeäksi. Miksemme hyväksy ihmisiä, jotka ovat erilaisia. Miksei voida viljellä hyviä asoita elämässä? Sota on pahuuden pahin ilmentymä, jossa vihan tunteet räjähtävät mielipuolisesti julmuuteen saakka. Se näkyy nyt meille kaikille. Love all, rakasta kaikkia! Alä vihaa! RAKASTA!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät keikkuen tulevi

Kuva
Kalevalan sanoin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen. Se kyllä tarkoitti aikoinaan, että keväällä ei ole enää tarpeeksi ruokaa, vielä vähemmän kesän alussa. Talvivarastot oli syöty ja olo oli heikko. Mutta silti oli kevättä rinnassa. Nykyihmiselle kevät keikkuen tulevi tarkoittaa enemmänkin säiden vaihtelua. Harva tietää tuon sanonnan taustat, mutta väliäkös sillä. Kevät tulee kuitenkin. Tai ehkä vapun seutuun voidaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi, kun katsoo hieman huojuvia tyyppejä.                         Kuvat Kuopiosta Pohjois-Kallaveden rannalta 7.4.2014 noin klo 17.30.                                                           Kamera Nokia Lumia 1020
Lue lisää

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kuva
Kahil Gibran "Ymmärtävä ystävä on sinulle enemmän sukua kuin omat veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä tiedä sinun todellista arvoasi." Näin on valitettavasti hyvin usein. Suku on suku ja sisarukset eivät ole ystäviä, vaan sisaruksia. Monta hyvää sisarussuhdetta on mennyt rikki todella pienistä asioista, eniten perintöasioista. Välejä voivat hiertää kateus, katkeruus ja mielipide-erot. Pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Ystäväni, sinä olet hyvä ja varovainen ja viisas; ei, sinä olet täydellinen -ja minä, myös, puhun sinun seurassasi viisaasti ja varovasti. Ja kuitenkin olen hullu." Kaikki me ihmiset olemme hulluja omalla tavallamme. Kuka on se normaali? Kuka on viisas? Hyvä? Varovainen ja viisas? "Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa." Sielujen sympatia, se löytyy jos
Lue lisää

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!

Jopas taas sattui kesän juttu eli syödessä sattuu! Olimme mökillä uurastaneet koko iltapäivän maalausurakkaa ja tein illaksi kalakeiton hauesta. Se on herkkuamme, kun sekaan laittaa runsaasti perunoita, voita ja sipulia. Puhdistin kalapalan ruodoista mielestäni tarpeeksi huolella ja aloitin syömisen, mutta viimeistä lusikallista syödessäni tunsin kovan piston kurkussani. Juoksin ulos kakistelemaan ja yritin oksentaa ja yskiä ruotoa pois. Ruoto tuntui sormessani syvällä kuitenkin kurkun yläpäässä, mutten saanut sitä pois, kun se oli iskeytynyt tiukasti kurkkuun. Mieheni oli nopea ja tilasi heti ambulanssin viereiseltä kylältä, kun näki surkean läähätykseni ja kakisteluni. Pojat tulivat kohtuullisen nopeasti ambulanssilla mökille. Mutta koska emme saaneet keväällä nimettyä heti tietämme, tien löytäminen vei oman aikansa ambulanssilla ja mieheni meni vastaan autollaan. Kylläpä aika tuntui pitkältä siinä yökötellessä. Jokainen minuutti oli tuskaa. Pistos oli aika kova, en uskaltanut niela
Lue lisää