Kesä, joka meni taas liian nopeasti

Suomen kesä on lyhyt ja onneksi meillä ei ole liikaa helteitä, yleensä. Tänä kesänä helteitä riitti ja minäkin jopa valitin! Nyt on vain + 5-8 aamulla ja kyllä se tuntuu kylmältä, siis kyllä valitan kylmästä.   En ymmärrä, miten ihmiset jaksavat elää eteläisessä Euroopassa kovissa +30-40-50 helteissä. No niillä on helpompaa, joilla on jäähdytyssysteemit, mutta aika monella vaan ei ole. Tuttavaperheemme Italiassa ei ole suuremmin valittanut, ihmiset sopeutuvat kaikkeen. Kuivuus on tietysti pahin kuumuuden aiheuttamista seurauksista ja siitä voi seurata puutetta ravinnosta jossain vaihessa, varsinkin jos ensi kesä on taas samanlainen. Ilmaston lämpeneminen on täyttä totta, mistä se sitten johtuukin. Osittain varmaan ihmisten elämän muodosta, liikenteestä ja  teollistumisesta, syitä on monia ja siihen ei ole vain yhtä vastausta olemassa. Kukaan ei oikeasti tiedä, mikä johtuu mistäkin. Tietäjiä ja varsinkin ilmasto-metsä-ruokaprofeettoja kyllä riittää ja eniten niitä pessimistisiä maailman lopun profeettoja. Erityisen paljon löytyy tietäjiä ja tieteilijöitä Suomessakin siihen asiaan, miten pitää elää ja miten pitää syödä ja juoda ja liikkua. Luulen, että kun aikaa kuluu vaikkapa pari vuosikymmentä, kaikki tämän päiväinen tieto on jo vanhentunutta ja elämisen ohjeet ovat taas aivan toiset.

Sota muuttaa suhdetta ruokaan. Omavaraisuus tulee yhä tärkeämmäksi, lähiruokatuotantoa arvostetaan aivan eri tavoin. Nyt pitäisi saada kaikki mahdolliset pellot viljelyyn, koska sodan aiheuttamat menetykset tuntuvat meilläkin pian. Energiaongelmat hyppäävät silmille ja sisälle. Mitenhän me tästä oikein selvitään? No, ainakin ne vanhemmat ihmiset, jotka ovat eläneet vaatimattomasti ja tuottaneet oman ravintonsa, selviävät tästäkin kaikesta paremmin. Paluu takaisin 50-luvulle saattaisi olla monelle katastrofi. 

Kesästä kuuluu nauttia. No, tulihan siitä nautittua ja kärsittyäkin. Syksystä kuuluu nauttia. Ei tarvitse enää hikoilla ja yöt saa nukuttua paremmin. Kylmyys vaan pakottaa taas sisäelämään ja olemaan kotona. Huh, mitenhän tähän kaikkeen taas tottuu.  Ihminen on sopeutuva olento. Jopa liikaa.