Joulu tulee, oletko valmis?

Joulu se tulla jollottaa tai oikeastaan se tulee kovalla vauhdilla. Aina se tulee liian nopeasti, kun siihen ei ehdi koskaan valmistautua kunnolla. Tänä vuonna koetan ottaa kaiken rauhallisesti, enää en jaksa hössöttää niinkuin nuorena äitinä varmaan tein joka joulu. Mutta olihan se toisenlaista se meno, kun lapset olivat pieniä. Eipä siitä ajasta kauheasti muista mitään, mutta onneksi ovat nuo perheen valokuvat, jotka ovat vielä paperista. Mutta niissäkin värit haalistuvat niinkuin muistoissa. Mustavalkoiset kuvat näyttävät kestävän paremmin aikaa. Olenkin alkanut ottaa kuvia talteen kännykkällä kuvaamalla vanhat kuvat ja sieltä kännykästäni ne menevät pilvipalveluun. Toivottavasti ne kuvat säilyvät edes tuolla taivaalla pilvessä vai missä ne oikeasti lienevät? Tekniikka on ihmeellistä. Osa kuvista on tietokoneella ja osan olen tallentanut perheen sähköiseen päiväkirjaan, jonka sivut olen tulostanut kansioon katseltavaksi. Dokumentteja siis riittää jälkipolvelle, jos ne kaikki vain säilyvät. 

Tulee mieleen äitini kertomukset kahdesta evakkomatkastaan Karjalan puolelta Suomeen ja sitten Savoon, ensin Jännevirralle ja sitten Kiuruvedelle. Ensimmäinen lähtö tuli, kun talvisota alkoi tasan 83 vuotta sitten. Äitini oli silloin vain kymmenen vanha. Koko perhe läksi paniikissa yön aikana hevosella ja reellä pakoon. Mummini kokosi lapset ja tärkeimmät tavarat rekeen ja kun käsky oli, että yhtään ylimääräistä tavaraa ei saa ottaa mukaan, niin tehtiin. Sinne jäivät myös valokuvat, joita ukkini serkku oli ottanut paljon perheestä. Se asia harmitti kovasti äitiäni elämänsä loppuun asti. Vain pari valokuvaa siitä ajasta ennen sotia oli perheellä, kun he saivat ne joltain sukulaiselta. Toinen kuva oli äidistäni vuoden vanhana ja toinen äitini vanhempien hääkuva.  Mummini oli herkkä ihminen ja varmaan pakokauhu vei paniikkiin, miten selviää pommitusten ja sotajoukkojen  alta neljän lapsen kanssa, joista nuorin oli alle vuoden ikäinen. Siinä hätätilanteessa ei varmaan tullut mieleen ottaa valokuvia mukaan.

Joulu on osittain aina muistelujen aikaa. Miten vietimme joulua maalla, kun olin lapsi ja miten sitä vietettiin sitten, kun oli oma perhe ja omat lapset. Kuka oli joulupukkina. Nyt lapset ja lastenlapset viettävät joulua perheineen, joka on aika erilainen kuin meidän omamme. Joulun tavat muuttuvat ja perinteetkin muuttuvat. Oikeastaan on sama, miten ja missä joulujaan viettää. Pääasia on joulun tunnelma ja rauha. Ja että on paljon hyvää ruokaa, läheiset lähellä tai vaikkapa kaukanakin. Joulu tulee aivan muusta kuin lahjakasoista. Lapsille ne tietysti tuovat iloa, mutta kaikilla on nykyisin kaikkea liikaa.