Kesä, juhannus ja kesäjuttu

Jokainen kesä on erilainen, ja juhannus, ei ole kahta samanlaista juhannusta tai kesää. Milloin on liian kuumaa, milloin liian kylmää, välillä sataa liikaa, välillä liian vähän. Tähän pitää vain tyytyä mitä tulee ja eipä sitä voi koskaan tietää, mitä on taaskaan tulossa heinä-elokuussa, ilmaa, säätä tai muuta mullistavaa. Nyt jännitettiin, millainen ilma on juhannuksena, vaikka se on kaikkein tärkeintä, että on ruokaa, rauhaa ja rakkautta. Pieniä ovat vielä murheemme Suomessa ukrainalaisten surujen ja murheiden rinnalla. Sade vain piristää luontoa ja ihmistä. En jaksa kokoajan ajatella ilmastonmuutosta, kaikki muuttuu muutenkin. Venäjä kyllä järjesti taas aidon venäläisen juhannusnäytelmän - Putin ja Prigozin tukkanuottasilla. 

Kesästä pitää nauttia ja saa nauttia. Parasta on alkukesä, kun luonto herää, linnut laulavat yötä päivää, kukat kukkivat (liian nopeasti), aurinko lämmittää, sade virkistää. Suomen kesässä on vain se huono puoli, että se menee ohi liian nopeasti, mutta ehkäpä se siksi maistuukin niin hyvälle kuin jäätelö! Juhannuksena ollaan jo kesän huipulla ja siitä alkaa vinha vauhti kohti syksyä tai oikeastaan ensin kohti sitä oikeaa heinäkuista kesää. Jostain syystä kesät tuntuvat menevän entistä nopeammin, miksiköhän? Onko  liikaa ohjelmaa? - No on, hyvä kun pysyn välillä vauhdissa mukana, mutta onhan se vauhtikin mukavaa! Kurveissa vain vähän pelottaa varsinkin huonoilla teillä. 

Junannus on yhdessäoloa, mutta myös lepoa. Laitoin juhannukseksi kesäverhoni ikkunaan, Fujiwo Ishimoton "Lepo"- verhot, ne valkoiset. Niistä saan kesätunnelman ja levollisen kesäolon.  

Mutta lopuksi pieni kesäjuttu. - Mentiin siskoni kanssa jääkaappiostoksille savolaiseen konekauppaan. Ostettiin pieni jääkaappi pientä käyttöä varten. Palveleva myyjä olikin aito savolainen tapaus, nuori komea mies eli otapa siitä selvää-tyyppi. Katsottiin nopeasti sopivaa jääkaappi. Kysyin, onko se suomalainen jääkaappi? Hän sanoi, että eikun kotimainen. Minä, että siis suomalainen? Ei ole, myyjä sanoi, kun se jonkun ihmisen kotimaasta. No otetaan kotimainen kaappi. Heh-heh! - No sitten kysyin, missäs se varasto on, mistä sen saa hakea? Myyjä; no aja tuosta seinän viertä, ja hän näytti suuntaa. Minä ja siskoni menimme autoon ja ajattelin, että kiva, siihen on tehty ajoväylä  seinän viereen varastolle meneville. Ajettiin ihan seinän viertä, kuten oli neuvottu. Siskoni huusi, että sinähän ajat nyt  jalkakäytävää! No tosiaan, kauhistuin, ajoin seinän vierustaa, kuten oli käsketty. Mitähän olisin kertonut poliisille, jos he olisivat sattuneet paikalle. Olisi siinä ollut selittämistä. Voihan senkin savolaiset! Olihan siellä se oikeakin ajoreitti kauempana, ei seinän vieressä. Onneksi ei tullut ketään vastaan.  - No ajettiin varaston suuntaan, mutta reitti oli estetty, kun paikalla oli kaksi nuorta rentoa miestä farmarin ja peräkärryn kanssa eikä heillä ollut kiire minnekään. Ajoin sitten parkkipaikalle ja menin itse varaston ovelle. Ajattelin, josko siellä nyt olisi joku roteva herra, no olihan se kuin tilauksesta ja hän kantoi kepoisesti jääkaapin autooni. Siskoni ihmetteli, että tämän tapaisiako  kauppareissut ovat täällä Savossa. No ihan normi kauppareissu...ei tartte kun menee kauppaan, niin alkaa heti tapahtua. - Ei vaan meillä eteläisen Suomen kaupungissa ole ihan tällaista, sanoi siskoni.