Kesäkulttuuria

Kylttyyriä...sitähän pitää elämässä olla! Kesällä Kuopio ja ympäristöpaikkakunnat ovat pullollaan kulttuuria, niin että pakahtuu siihen suuren määrään, jos haluaa kaiken ehtiä kesän aikana. Itse nautin eniten Kuopio tanssii ja soi viikosta. Tänä vuonna tuli nähtyä todella hieno ja vaikuttava esitys COMPAGNIE MOUVEMENTS PERPÉTUELS / CIE SALIA SANOU/ D'UN RÊVE SALIA SANOU | Compagnie Mouvements perpétuels ja kylläpä se yleisökin repesi katsomossa aikamoisiin aplodeihin. Esitys oli niin niin hyvä ja vaikuttava, että en halunnut nähdä yhtään muuta esitystä tanssiviikolla. Yleensä käyn katsomassa 2-5 esitystä, joskus on tosi hyviä, joskus aika huonojakin mielestäni. Joskus on tehnyt mieli lähteä kesken kaiken pois!

Kuopion viinijuhlilla on festaritunnelmaa aina koko viikon ajan heinäkuun alussa. Kävihän siellä Käärijäkin kääntymässä ja rahaakin sai varmaan kääriä, toivottavasti. Onhan hän aika myönteinen ilmiö kaikessa valoisuudessaan. Itse en nähnyt, mutta kuulin katsojilta, että tunnelmaan pääsi mukaan festarialueen ulkopuolellakin! Me kävimme kuuntelemassa Maustetyttöjen laulun loilotusta, lauluja, joissa sanat ovat tärkeimmät ja eihän niitä kuullut! Mutta kyllä Maija Vilkkumaa on voimanainen, jonka rock-esitystä katsoo ja kuuntelee mielellään! Maija on kyllä mainio ja niin positiivinen, paranee vain aikuistuessaan! 

Kesäteatterikin pitää kokea kerran kesässä. Menimme taas kerran Rauhanlahden kesäteatteriin ja nyt oli aika hauska savolaishuumoripläjäys Karavaanarit vuorossa. Kyllä kirjailija Antti Heikkinen on aikamoinen maalaiskirjailija, osaa kuvata hyvin elämää pikkukylissä ja muutosta, jota siellä maalla nyt tapahtuu. Huumoria, huumoria...sitähän ei aina täällä Savossa tahdo ymmärtää, mutta olen jo jonkin verran oppinut ymmärtämään. Onhan se kiva joskus nauraa kaksi tuntia vedet silmissä! Ismo Apell on aika veijari ohjaaja. Mutta parasta kesäteatterissa oli kyllä Saku Kuosmasen mahtavat laulut! Onhan se Jamppa Kääriäinenkin aika poika, kansantaiteilija, joka osaa laulaa ja näytellä. Kyllä täällä Savossa tuo huumori tosiaan kukkii! Ja olihan tässä esityksessä aika syvällisiäkin ajatuksia ja ihan elämän filosofiaa huumorin alle piilotettuna. 

Parasta kesäkulttuuria on kuitenkin kesästä nauttiminen mökillä, järvellä, torilla, Pikku Pietarin kujalla ja yleensäkin leppoisasti kesästä nauttiminen maalla ja kaupungissa oman perheen ja suvun kanssa.  Vaikka joskus nuo puutarhatyöt, sienestämiset, marjastamiset meinaa aiheuttaa kesästressiäkin. Kesähän on aina liian lyhyt. En ole yhtenäkään kesänä ehtinyt tekemään ja kokemaan kaikkea, mitä olisin halunnut! Tuntuu, että vauhti vaan kiihtyy, mitä enemmän tulee ikää!