Pieniä suuria asioita

Elämä on täynnä pieniä juttuja, jotka ovat arjen suola ja mauste. Mutta joskus ihmettelen sitä, miten pienet jutut voivat taas häiritä ihmisten arkea, ainakin jos lukee netistä lukijoiden kirjoituksia. Aika moni valitus liittyy naapuriin tai sukulaisiin, ja erityisesti kesämökkinaapuriin. Siitä vaan korpeen yksin asumaan, jos seura tai suku ei miellytä! Ei nähdä sitä arjen kokonaiskuvaa, miten tavallisista asioista se hyvä arki tulee. Kun ajattelen sitä ajanjaksoa, kun vanhempani alkoivat rakentaa sodan ja kaiken menetyksen  jälkeen uutta elämää, ei silloin paljoa pikkuasiosta välitetty, vaan mentiin eteenpäin optimistisena pystypäin. Illalla kannattaisi joskus miettiä, mikä oli hyvää tässäkin päivässä. Vaikkapa kun sain nukuttua taas hyvin, oli arkista hyvää ruokaa tänäänkin ja pääsinpäs lenkille pitkän sairastelun jälkeen. 

Miksi ärsyyntyä pikkuasioista, kun ne ovat useimmiten vain pikkuasioita maailman kaikkeudessa. Tai huolestua maailman tilasta? Kaikilla on samat huolet. Ukraina, korkeat hinnat, pakkanen, kallis sähkö, ilmasto, Gaza, lista on aivan loputon suurista ongelmista. Mutta omaa arkea niillä ei kannata täysin masentaa. Voi tehdä sen mikä on mahdollista. Tottahan pahin on tällä hetkellä Ukrainan tilanne ja naapurimme sekä  sodan pelko.

Ja sitten jatkuvat ne valittajat, kun ärsyttää milloin mikäkin tai jopa kaikki. Lehtien palstoja lukiessa tulee miettineeksi, mistä ihmeen asioista sitä voikin pieni ihmispolo suuttua. Jos lentokone on myöhässä, se sattuu joskus elämän aikana. Jos juna on myöhässä, sitäkin tapahtuu. Jos hotelli ei ole sitä, mitä piti, sitäkin sattuu. Joskus ravintolaruoka ei ole mitä toivoo, mutta kotona voi tehdä parempaa. Jos naapuri ei miellytä, sitäkin tapahtuu. Jos opettaja ei ole ihan viisas, niin usein sekin tapahtuu. Jos joku sanoo jotain typerää, sitäkin tapahtuu usein. Yksi elämä meillä on todennäköisesti, miksi pitää tarttua typeriin asioihin. Olisi opittava näkemään kaikki hyväkin. 

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

L.Onerva kirjoitti jo 1910:

Älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla tai jos liettä ei sulla, sitä vastaan käy tiellä, älä käännä sille selkää.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Lauri Viita kirjoitti 1968:

Mikä olen? Tähdenlento Luojan ikuisessa yössä, tomujyvä aavan aineen lakkaamattomassa työssä.
Alistukaa, avaruudet, pienen tähden välkynnälle! Tahdon loistaa, tahdon laulaa kiitoslaulun elämälle!