Uusi alku, uusi vuosi!

On todella hyvä, kun alkaa uusi vuosi ja monella meistä on vuoden alku lupauksia täynnä. Itse en ole tehnyt koskaan suuria lupauksia kuin sen, että yritän olla parempi ihminen kuin edellisenä vuonna. Minun ei tarvitse luvata tipatonta tammikuuta, kun en juuri käytä paljoakaan alkoholia, hyvä jos lasin viiniä saan menemään ruuan kanssa.  Enkä ala läskejäni hävittämään enää yltiöliikunnalla. Se mikä on kertynyt, saa tulla mukanani elämäni loppuun asti. Vanhemmiten laihtumista tapahtuu muutenkin.  Liikuntaa harrastan niin paljon kuin nyt pakkaselta ja koronan jälkitaudilta pystyn. Sitkeä yskä estää kyllä ladulle lähdön vielä. Kävelen joka päivä, ettei yleiskunto laske liikaa. 

Nyt tein lupauksen, että opettelen joka vuosi uuden taidon. Nyt päätin, että opettelen taas vuosien jälkeen tekemään sukkia ja lapasia. Ranteeni ei ole ollut neulomiskunnossa kolmeen vuoteen kaatumisen ja ranteen murtumisen takia. Mutta nyt se tuntuu vihdoinkin toimivan hieman paremmin. Olen aina ollut kova tekemään käsitöitä. Jo 15-vuotiaana tein veljilleni pitkiä housuja, takkeja, hattuja, jopa heidän kavereilleen. Neuloin koulukavereilleni puseroita ja myin niitä. Nyt on aika elvyttää nuokin vanhat taidot. Ommellut olen aina, viimeksi marikankaisia kasseja myyntiin. Ja kangaspuuthan minulla on yleensä keväästä syksyyn autotallissamme. Olen paukutellut monet matot itselle, suvulle, ystäville, naapureille ja tottakai myyntiin. Siinä kutomisessa on se kierrätysidea paras eli vanhat vaatteet ja kankaat kuteiksi. Osan matoista olen lahjoittanut ukrainalaisille. 

Sen päätöksen tosiaan tein, että aina voi oppia jotain uutta. Pari viime vuotta olen taas opiskellut akvarellimaalausta. Sekin monen vuoden paussin jälkeen. Keramiikan tekoakin aion uudelleen kokeilla. Maailma on täynnä mukavia harrastuksia, miksei niitä sitten vielä kokeilisi?