Valamon luostari



Kävimme pitkästä aikaa helatorstaina Valamon luostarissa. Jo ajomatka Kuopiosta Tuusniemen ja Varistaipaleen kanavan kautta on kevään luontoelämys, vaikka tie onkin mutkainen, kuoppainen ja mäkinen. Valamo  on aina sykähdyttävä paikka. Nyt kun ilmakin oli aurinkoinen, kaikki näytti kevään valossa kauniilta. Valamossa on nyt myös uusi hieno portti. Sen läpi kun kulkee, pääsee heti luostarin henkiseen pyhään maailmaan. Vastassa on ensin komea vanha kuusikuja. Sitten tulee marjapuuronpunainen kurssikeskus. Sitten uusi uljas kuparikupolinen kirkko. 

Menimme ensin syömään seisovan pöydän antimia. Alkuruokana oli tosi maukas kalakeitto, sitten pääruokana sitruunakampelaa, ihanaa vasikanpaistia kaikkien salaattiherkkujen ja leivän kera. Jälkiruokana marjarahkaa ja kiisseliä. Kahvit vielä päälle. Sitten läksimme käymään kirkossa. Sytytimme tuohukset ihmeitä tekevän ikonin äärellä ja muistelimme samalla rakkaitamme ja toivoimme (rukoilimme) läheisille onnea ja terveyttä. Luonto luostarin ympärillä on vielä lehdetön, mutta joku kukkanen näkyi maassa. Kävimme myös luostarin myymälässä, jossa on paljon luostarin tuottamia juomia myynnissä sekä paljon paljon muuta.

Luostarin yksi mielenkiintoisimpia paikkoja oli luostarin kirjasto. Siellä oli paljon kirjoja, joita ei ihan tavallisessa kirjastossa ole. Itseäni kiinnostivat Suomen kansan runokokoelmat, josta löysin itselleni läheiset Raja- ja Pohjois-Karjalan runot. Heinävesi kuuluukin nykyisin Pohjois-Karjalaan. Kirjastossa on myös museotavaraa ja vanhoja valokuvia vanhasta Valamosta. Kirjastossa olisi mennyt enemmänkin aikaa, mutta seuraavaksi menimme hienoon konserttiin Improvisaation lähteillä. Sellisti Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian tarjosivat upean iltapäiväkonsertin. He soittivat kauniita kappalaita Oskar Merikannolta, Jean Sibeliukselta ja itäsuomalaiselta Heimo Kaskelta. Tunnelmat liikkuivat koko ajan Pohjois-Karjalassa, Pielisellä, Kolilla ja Valamossa. Monet soittokappaleet kuvasivat näitä paikkoja ja saattoipa kuulla pianon soitossa Pielisen laineet liplattamassa. Todella mukavaa oli, kun Jussi Makkonen kertoili kappaleiden välissä Itä-Suomen historiaa, tarinoita säveltäjien elämästä, kuten Sibeliuksen häämatkasta Lieksaan ja hänen käynnistään Kolilla. Muistelen, että äitini puhui paljon Heimo Kaskesta. Hän oli varmaan se henkilö, joka oli heillä Ilomantsissa vuokralaisena jonkin aikaa. Hän soitti tuvassa illat viulua ja siksipä äitini lempimusiikkia oli viulunsoitto. Tarinat täydensivät hyvin heidän konserttiaan eikä miehenikään nukahtanut. Konsertin jälkeen kävimme vielä munkkikahveilla. Munkit ovat siellä aina tuoreita ja todella hyviä. 

Harmitti vain, kun emme päässeet taidenäyttelyyn, joka oli vasta seuraavana päivänä auki. Siellä oli ollut ennen konserttia kutsuvierastilaisuus ja moni harmitteli, kun ei voinut mennä katsomaan taidetta heti konsertin jälkeen. Monta sataa kävijää olisi tullut lisää. - Mutta Valamossa kannattaa käydä. Munkkeja siellä on nyt 18 ja lisää varmaan tulossa, koska luostarielämä on alkanut taas kiinnostaa nuoria. Ehkä tämän ajan kovuus vie ihmisiä mietiskelemaan elämän merkitystä ja moni löytää rauhan luostarista.  - Ikävää on vain Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan Kirililin myönteiset lausunnot Putinin hirmuteoista Ukrainassa. Tämä ortodoksikirkon johtaja on entinen KGB:n agentti ja Kremlin kova tukija eli Putinin alttaripoika!  Se himmentää koko muun ortodoksisen kirkon mainetta. Suomen ortodoksinen kirkko on kuitenkin irtisanoutunut Venäjän kirkon johtajan työstä. 


Matkalla luostariin voi pysähtyä Varistaipaleen kauniilla kanavalla






Jussi Makkonen ja Nazig Azezian konsertoivat.



Kirjaston aarteita

Tämä munkkijoukko pakeni vanhasta Valamosta Suomeen.





Vaelluspolku (4,5 km) alkaa tästä

Puusta tehtyjä eläimiä




Ihmeitä tekevä ikoni


Tuohukset



Luostarin ruokasalikin on kaunis

Seisovan pöydän herkkuja





Kurssikeskus

Luostarin portti rakennettiin keräysvaroilla ja EU:n tuella 2018..






































Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät keikkuen tulevi

Ajatuksia suosikkirunoilijaltani Kahil Gibranilta

Kalanruoto kurkussa ambulanssilla sairaalaan!