Annin aatoksia

Kylttyyriä...sitähän pitää elämässä olla! Kesällä Kuopio ja ympäristöpaikkakunnat ovat pullollaan kulttuuria, niin että pakahtuu siihen suuren määrään, jos haluaa kaiken ehtiä kesän aikana. Itse nautin eniten Kuopio tanssii ja soi viikosta. Tänä vuonna tuli nähtyä todella hieno ja vaikuttava esitys  COMPAGNIE MOUVEMENTS PERPÉTUELS / CIE SALIA SANOU/  D'UN RÊVE  SALIA SANOU | Compagnie Mouvements perpétuels  ja kylläpä se yleisökin repesi katsomossa aikamoisiin aplodeihin. Esitys oli niin niin hyvä ja vaikuttava, että en halunnut nähdä yhtään muuta esitystä tanssiviikolla. Yleensä käyn katsomassa 2-5 esitystä, joskus on tosi hyviä, joskus aika huonojakin mielestäni. Joskus on tehnyt mieli lähteä kesken kaiken pois! Kuopion viinijuhlilla on festaritunnelmaa aina koko viikon ajan heinäkuun alussa. Kävihän siellä Käärijäkin kääntymässä ja rahaakin sai varmaan kääriä, toivottavasti. Onhan hän aika myönteinen ilmiö kaikessa valoisuudessaan. Itse en nähnyt, mutta kuulin kat...

Kummitätini luonnos, kun olin 7 vuotias. Tänään olen syntynyt, aika monta vuotta sitten. Aamulla aikaisin noin klo 4. Synnyin vanhan kotitalomme salissa maalla. Kätilö Lea tuli meille kotiin. Synnytykseni ei ollut äidin kertoman mukaan helppo, vaan vähän vaikea, pitkä  ja kivulias. Veljeni oli myös syntynyt kotisalissa ennen aikojaan pari vuotta minua ennen juhannuksena. Sitten kotipellon laitaan tuli synnytyslaitos, joten äiti pääsi kävellen pyöräyttämään loput kolme sisarustani. Ja ne olivatkin sitten helppoja synnytyksiä, vaikka lapset olivat yli neljä-kiloisia. Muistan, kun me lapset haimme pikkuveljet hevosella isän kanssa viljakärrillä, jossa oli mukavaa istuskella äidinkin uuden vauvan kanssa. Yhden veljen synnykseen äiti meni lammasturkki päällä perunapellon yli, kun oli loppusyksy. Olin aivan haltioissani pikkuveljistä ja kylläpä heitä sainkin sitten aika paljon hoitaa.   Minulla oli musta kihara pitkä tukka jo syntyessä ja pitkät sormet sekä pitkät kynnet. Isäni...

Nyt kun oikein kunnolla ukkostaa, on aikaa ihailla kukkiensa kuvia sisällä. Taivas ryskyää kunnolla! Ja kukathan eivät kovasta sateesta tykkään yhtään. Siksipä kuvaan paljon kukkiani, niin saan niistä iloa pitkäksi aikaa. Kova sade ja tuuli ovat perennoille monesti liikaa. Pionit nuokkuvat, samoin päivänliljat. Olen tehnyt keksinnönkin kukkien sadesuojaksi, mutta se pitäisi ensin testata.   

Rakastan kukkia sisällä, ulkona, kimpuissa ja kukkapenkeissä. Huonekasvien kasvatus ei onnistu,  niitäkin minulla on, mutta koska olemme siellä ja täällä koko ajan, kastelun kanssa on aina ongelmia. Mutta kesän kukkaloisto puutarhassa on hieman onnistuneenpi. Lisäksi ostan kesäkukkia kotitalomme ympärille ja mökille, aina halvimpia kuten samettiruusuja, orvokkeja ja petunioita. Suurin osa niistä elää koko kesän, mutta orvokkien kanssa on ongelmia, vaikka eivät auringossa olekaan. Parhaita ovat puutarhani monivuotiset perennat, jotka ovat lähes kaikki äidiltäni saatuja vanhoja maalaistalon  pihamme perennoja. Päivänliljat, pionit, leimukukat, eriväriset akileijat, idänunikot, kullerot, neidonkukat, varjoliljat, vuorenkilvet...  Nyt kun saisin vielä äitini ihanat kultapallot johonkin puutarhan nurkkaan. Harmi, kun päivänliljat kukkivat niin lyhyen aikaa, kun ne ovat niin upeita. Tässä viimeisin kaunotar, Lady - pioni.

Jokainen kesä on erilainen, ja juhannus, ei ole kahta samanlaista juhannusta tai kesää. Milloin on liian kuumaa, milloin liian kylmää, välillä sataa liikaa, välillä liian vähän. Tähän pitää vain tyytyä mitä tulee ja eipä sitä voi koskaan tietää, mitä on taaskaan tulossa heinä-elokuussa, ilmaa, säätä tai muuta mullistavaa. Nyt jännitettiin, millainen ilma on juhannuksena, vaikka se on kaikkein tärkeintä, että on ruokaa, rauhaa ja rakkautta. Pieniä ovat vielä murheemme Suomessa ukrainalaisten surujen ja murheiden rinnalla. Sade vain piristää luontoa ja ihmistä. En jaksa kokoajan ajatella ilmastonmuutosta, kaikki muuttuu muutenkin. Venäjä kyllä järjesti taas aidon venäläisen juhannusnäytelmän - Putin ja Prigozin tukkanuottasilla.  Kesästä pitää nauttia ja saa nauttia. Parasta on alkukesä, kun luonto herää, linnut laulavat yötä päivää, kukat kukkivat (liian nopeasti), aurinko lämmittää, sade virkistää. Suomen kesässä on vain se huono puoli, että se menee ohi liian nopeasti, mutta ehkäp...

Nyt kyllä keikuttaa kovasti - tuo kesän tulo, hyvä ettei huimaa! Välillä on ollut jo aika lämmintä, välillä taas tosi kylmää. Lähellä nollaa on käyty usein yön tunteina. Kasvihuoneen ovi pitää olla visusti kiinni, etteivät herkät taimet palellu. . Nyt tuntuu kuitenkin, että alkaa taas vähitellen lämmetä. Tänään mökillä oli jo itikoita ja käki kukkui, melkein tuntui kesältä. Liian kuumalla säällä ei jaksaisi tehdä  mökkisiivouksia ja laittaa kuntoon talven jälkiä.  Mutta ihaninta tänä keväänä on ollut pihamme neljä isoa omenapuuta, jotka vain kukkivat ja kukkivat. Viileä ilma saa ne kukoistamaan pitempään. 

Kävin Ateneumissa nautiskelemassa Suomen taiteen kultapojan Albert Edefeltin taiteesta avajaispäivänä. Näyttely on vaikuttava kokonaisuus ja näyte hänen erityisen hienoista taidoistaan. Katsoja mykistyy noin 230 taulun edessä. Mutta onhan Albert  tunnetuin taiteilijanamme Euroopassa vieläkin. Näyttely oli juuri Pariisissa ja Göteborgissa. Aikanaan hän oli hyvä Suomi-brändin eteenpäinviejä 1800-luvulla. Hän ehti todella paljon siihen nähden, että hän kuoli äkillisesti 51-vuotiaana. Oman aikansa työnarkomaani. Kovaan maalaustahtiin vaikutti sekin, että elannon saaminen ja matkarahat olivat maalaamisesta kiinni.  Hänen taulunsa kuvaavat paljon sen ajan elämää eteläisessä Suomessa. Porvoosta, josta hän oli kotoisin ja Helsingistä ovatkin  useimmat taulut, osa tauluista on maalta ja saaristosta.  Hän maalasi erityisen paljon muotokuvia.  Eipä juuri Itä-Suomesta ollut maalauksia, pari ihmishahmon luonnosta. Hänen matkansa ja opintonsa suuntautuivat usein Eurooppaan. S...